Työn äärellä

0
51

”On vuosi 85, kauan on aikaa siis, siitä kun … ” Näin lauloi Manserockin airut Eppu Normaali aikanaan siitä, miten silloin elettiin kukin omalla tavallaan vaarallisia aikoja. Turvaa oli ojanpohja, koska sieltä ei voinut alemmaksi pudota.

Samaisena vuonna 85 olin vaellusrippileirillä isosena. Kaksi viikkoa Lapin erämaissa oli kokemus – monellakin tavalla. Ilman kännyköitä oltiin ihan konkreettisesti oman onnemme varassa. Ensimmäinen yllätys koitti, kun noin neljäntenä aamuna herättiin pakkaseen ja maassa oli yli 10 senttiä lunta. Teltan ulkopuolelle jätetyt saappaat olivat lumentäyteiset ja retkikeittimen osat hujan hajan lumen seassa. Ainoa keino löytää ne oli paljain käsin tunnustellen etsiä lumen alta.

Seuraava yllätys tuli, kun polttoneste ei riittänyt kaikkien aterioiden valmistukseen Osa ruoista piti valmistaa erämaasta löytyneistä puista tehdyillä nuotioilla. Varusteiden osittainen kehnous todentui myös kun selvisi, että eräs rippikoululainen oli liikkeellä retkipeitteellä kunnollisen makuupussin sijaan. Hänellä sitten nousikin kuume, ja voi pitää pienenä Jumalan ihmeenä, että hän pääsi ihmisten ilmoille pahemmin sairastumatta. Viimeinen yllätys oli ruokalista, jossa viimeisen aamun kohdalla luki: monen viljan puuro. Ilmaisu tarkoitti, että aamiaiseksi syötiin mitä rinkasta löytyi – jos jotain löytyi.

Kaiken tuon jälkeen voi todeta, että tämän päivän leiriturvallisuus on onneksi kaukana tuosta. Enää leireille ei ainakaan omassa työyhteisössäni lähdetä samanlaisella huolettomuudella ja leväperäisyydellä. Nykyisin leirit suunnitellaan ja toteutetaan huolella ja ammattitaidolla. Leirin ohjelma suunnitellaan turvalliseksi ja leiristä laaditaan turvallisuusasiakirja. Siinä käydään läpi kaikki leirin turvallisuuteen liittyvät asiat sekä kirjataan, miten ongelmatilanteissa toimitaan.

Samoilla periaatteilla toimitaan myös muussakin kasvatustyössä. Kasvatustyön turvallisuutta kaikessa toiminnassa on se, että toiminta, tilat ja toiminnan ohjaajat ovat kaikki toimintaan soveltuvia ja tehtäviensä tasalla. Ammattitaitoa, vastuullisuutta ja turvallisuutta on esimerkiksi se, että kerhonohjaajat koulutetaan tehtäväänsä niin, että he suunnittelevat ja toteuttavat kerhoillat siten, että vaaratilanteita ei synny. Mikäli jokin vahinko kuitenkin tapahtuu, he osaavat toimia tilanteessa sen vaatimalla tavalla.

Turvallisuutta on myös fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Työterveyshuolto, työnohjaus, kehityskeskustelut sekä omatoiminen itsestä huolehtiminen ovat keinoja, joilla jokainen voi huolehtia omasta ja myös työtovereiden työhyvinvoinnista.

Työnantajan velvollisuus on huolehtia työntekijän työhyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Riittävän varhainen puuttuminen ongelmatilanteisiin ehkäisee usein pahempiin ongelmiin ajautumiselta. Huolehtikaamme siis itsestämme ja työtovereistamme, että voisimme hyvin. 

Ilkka Kalliokoski
puheenjohtaja, KNT
ilkka.kalliokoski@evl.fi