Toivon, että vanhana pääsisin ulkoilemaan ja tuntisin kevätauringon lämmön kasvoillani. Jollakin olisi aikaa laittaa äänikirja päälle ja saisin ruokaa, joka maistuu ja tuoksuu hyvältä. Saunaan ja uimaankin olisi kiva päästä. Kohdeltaisiin ystävällisesti, huolehdittaisiin perushoidosta ja puhtaudesta, olisi riittävästi yksityisyyttä ja yhteyttä sekä tolkullista tekemistä. Ei siis mitään kohtuutonta, vaikka viime aikojen keskustelujen valossa nämä taitavat olla ruhtinaan toiveita.
Iäkkäiden osuus väestössä kasvaa. Huoltosuhteen heikkenemistä pidetään syynä moniin tulevaisuuden uhkiin. Työssäkäyvien määrä pienenee, eläkemenot kasvavat ja hoitomenot karkaavat käsistä. Puhutaan vanhusmäärän räjähtämisestä ja eläkepommista. No huh, vaarallisiksi ovat vanhukset tulleet. Vuonna 2020 väestöstä 15–64-vuotiaita on 61,7 prosenttia ja vuonna 2070 heitä on 55,3 prosenttia. Kuitenkin yhä vanhemmat ihmiset ovat mukana työelämässä. Nyt alin vanhuuseläkeikä on 63, vuonna 2070 se on 68 vuotta.
Diakonian vanhustyölle on tarve ja tilaus. Diakoniabarometri 2018 -tutkimuksen mukaan seitsemän kymmenestä diakoniatyöntekijästä kohtaa viikoittain yksinäisen ikääntyneen henkilön. Alle 10 000 asukkaan paikkakunnilla jo 80 prosenttia diakoniatyöntekijöistä kohtaa viikoittain yksinäisiä vanhuksia. Diakoniatyöntekijä voi olla yksinäiselle vanhukselle keskusteluapuna, seurakuntana, palveluneuvojana ja usein myös toimijana moniammatillisissa verkostoissa ikääntyneiden asioiden hoitamiseksi. Diakoniabarometrin mukaan 96 prosenttia diakoniatyöntekijöistä tekee vaikuttamisviestintää julkisen sektorin viranhaltijoille.
1990-luvulta alkoi seurakuntadiakoniassa yhteisötyön kultakausi. Tehtiin ja tehdään hyvää yhteisöjen kanssa. Yksilökohtaista työtä ja erityisesti vanhusdiakoniaa katsottiin vähän alta kulmain. Jokainen kirkon piirissä vanhustyötä tehnyt diakoniatyöntekijä tunnistaa aliarvioivat puheet ”mummotyöstä”. Ovatko kaikki seurakuntalaiset kirkossa yhtä arvokkaita? Kodittomat ovat ok diakonian avun tarvitsijoina, mutta yksinäinen laitokseen ja kotiin teljetty vanhus ei niinkään. Onhan hän jo avun piirissä. Tämä selvä, vai onko?
Nyt on aika palkata seurakuntien vanhustyöhön diakoniatyöntekijöitä, jotka saavat tehdä vanhusdiakoniaa ja kehittää siihen toimivia käytäntöjä. Näitä osaajia tulevaisuuden seurakunta tarvitsee vanhusväestön lisääntyessä. Esimerkiksi muistisairaan kanssa työskentelemisessä tarvitaan erityistä ammattitaitoa, jota diakonissoilla on.
Diakoniatyöntekijöiden eettisten ohjeiden ensimmäinen kohta on Toivo ja ilo; Diakoniatyöntekijäntyön tavoitteena on tuoda toivoa ja iloa sekä mahdollistaa ihmisarvo kaikille ihmisille.
Siinä se – kevätaurinko poskilla.
Tiina Laine
toiminnanjohtaja, Dtl
tiina.laine@dtl.fi
