Hallitusohjelmaneuvotteluissa pohdittiin työuran alkua, kestoa, syrjäytymistä ja 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamista. Työelämän keskivaihe jäi marginaaliin, vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi viime vuonna seitsemän prosenttia enemmän työikäisiä kuin edellisvuonna. Työkyvyttömyyseläkkelle jäi 19 900 henkilöä 2018. Heistä osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 5600. Kasvua oli 25–44- ja yli 60-vuotiaiden ryhmissä.
Työurien pidentäminen on mahdollista työhyvinvointia parantamalla, varhaisella puuttumisella ja riittävän hoidon sekä tuen antamisella. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä on 52 vuotta, mikä pudottaa eläkkeelle siirtyvien keski-iän 60,5 vuoteen. TELAn (30.4.2019) mukaan työkyvyttömyys maksaa Suomelle 2,5 miljardia euroa (työeläkejärjestelmän 1,8 miljardia ja KELAn työkyvyttömyyseläkkeiden 0,7 miljardia).
Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 3500 henkilöä 2018. Mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään keskimääräistä nuorempina ja töihin palaaminen on harvinaisempaa. Asia on vakava. Ongelma ei ole vieras kirkonkaan työpaikoilla. Dtl:ään on soitettu jaksamiskysymyksissä aikaisempaa useammin. Soittajilla on haasteita työn organisoinnissa ja resursseissa sekä työpaikoilla vallitsevassa käytöksessä ja kohtelussa.
Työpaikassa tulisi olla sovittuna miten toimitaan, jos havaitaan työkaverin työkyvyn heikenneen. Kirkossa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syitä ovat ensi sijassa mielenterveysongelmat ja tuki- ja liikuntaelinongelmat. Lukumäärät ovat pieniä, mutta suunta kasvussa: +0,2 työkyvyttömyyseläkkeet, +1,2 kuntoutustuki ja +0,4 osatyökyvyttömyyseläkkeet (KEVA). Kun kuntoutustuki myönnetään, Keva pyytää työnantajaa huolehtimaan, että kuntoutustuen saajalle laaditaan hoito- tai kuntoutusuunnitelma, jossa sovitaan toimenpiteistä työkyvyn palauttamiseksi tai kuntoutumisen edistämiseksi. Kirkon jatkohakemuksissa on harvemmin kuin muissa KEVAn jatkohakemuksissa mukana työterveysneuvottelulausunto. Seurakuntien tuleekin huolehtia kuntoutustuella olevien yhteydestä työterveyshuoltoon.
Kirkossa on tehty hyvän työpaikan ohjelmia, jaettu hyviä käytäntöjä ja pyritty parempaan. Tekeminen ei ole ollut turhaa. Epävarmuus siitä, että työkaverin eläköitymisen myötä virkaa ei ehkä täytetä, kuormittaa alitajuisesti. Nyt seurakunnissa ja keskushallinnossa hyvällä henkilöstöstrategialla olisi paikkansa. Hyvää henkilöstösuunnittelua ei ole päätös, että eläkkeelle jäävien virkoja ei täytetä. Seurakunta on silloin tuuliajolla seilaava laiva, sattumalla on liiaksi sijaa. Laitetaan tämä kuntoon.
Ihmisen inhimillinen kohtelu on kallisarvoista – myös kansantalouden kannalta.
Tiina Laine
toiminnanjohtaja, Dtl
tiina.laine@dtl.fi
