Leirimummot ja -vaarit suosiossa

0
262

Sukupolvien kohtaamisesta puhutaan, mutta toteutuuko se? Leirimummot ja -vaarit on otettu ilolla vastaan monessa seurakunnassa.

Johtava nuorisotyönohjaaja Pasi Härkönen kertoo, että Leppävaaran seurakunnassa on ollut parkkimummo koululaisten iltapäiväkerhoparkissa.

– Hän teki lasten kanssa läksyjä, pelasi lautapelejä ja oli mukana askarteluissa. Niin lapset kuin parkkimummo tykkäsivät järjestelystä. Pitää vain muistaa, että kukin vapaaehtoinen on mukana voimiensa rajoissa, Härkönen sanoo.

Kaikilla lapsilla ei ole kosketusta vanhoihin ihmisiin, ja toisaalta kaikilla vanhuksilla ei ole lastenlapsia.

– Jo pelkkä vanhemman ihmisen paikalla oleminen sellaisessa ympäristössä, jossa on lähinnä nuoria ja lapsia, auttaa kasvattamaan keskinäistä ymmärrystä ajan ilmiöistä puolin ja toisin. Tässä voisi olla myös yksi keino yksinäisyyden torjumiseen.

Kuuntelua ja ohjaamista

– Yhteisöllinen toiminta on leirivaarien ja -mummojen toiminnassa keskiössä, sanoo johtava nuorisotyönohjaaja Katri Ahonen Keravan seurakunnasta. 

Keravalla on ollut hyviä kokemuksia käytännöstä, jossa eri ammateissa olleet innostuvat lähtemään eläkepäivinään mukaan leireille.

– Toiminta käynnistyi vuosia sitten. Meillä on ollut mukana vanhempia vapaaehtoisia lähinnä rippikoululeireillä. Jos on tullut ilmi, että joku haluaa mukaan tällaiseen toimintaan, olemme perehdyttäneet hänet ohjaamalla ja keskustelemalla tehtäviin, Ahonen valaisee.

Tehtävät vaihtelevat kunkin taitojen ja mieltymysten mukaan. Ahosen mukaan leirivaarit ja -mummot ovat vetäneet hartauksia, olleet läsnä eri leiritilanteissa ja ryhmissä sekä seuranneet sääntöjen noudattamista.

– On ollut hämmentävää huomata, kuinka nuoret kuuntelevat isoäitejä ja -isiä eri tavalla kuin meitä työntekijöitä. Isovanhemmat ovat nuorille tärkeitä.

Kipinämikosta leireille

Leppävaaran seurakunnassa vapaaehtoistyössä toimiva Matti ”Tikkis” Tikkanen löysi erilaisten kuorojen, ruuanjakelun ja roudaritehtävien jälkeen itsensä leirivaarin tehtävistä. Diakoniatyön kautta apua elämäänsä saanut Tikkanen koki seurakunnan omakseen. Nyt ravintolan vahtimestarina yli 30 vuotta toiminut Tikkis nauttii suurta leiriläisten luottamusta.

– Edessä on kesällä jo seitsemäs riparileiri. Kaikki alkoi huulenheitosta muutama vuosi sitten. Kysyin, että tarvitsetteko kipinämikkoa, ja niinpä olin seuraavana päivänä ruokapalkalla Partaharjun leirillä mukana. Innostuin leirityöstä, ja sen jälkeen olen ollut rippikoululeireillä ja erilaisissa tehtävissä, Tikkanen kertoo.

Hän kannustaa toimintaan, sillä se tarjoaa seurakunnalle auttavia käsiä ja isovanhemmille ja nuorille kohtaamisia.

– Toiminta avaa uusia ovia. Yhdessäolo on tärkeää, ja nuoret ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Moikkaavat aina tavatessa. Leireillä olen havahtunut, että moni nuori on hyvin yksinäinen. Isovanhempi voi olla heille tukena.

Mummona tapahtumissa

Isovanhempana voi olla tapahtumissakin, kuten sonkajärveläinen Hannele Karjalainen. Päättäjänä ja vapaaehtoisena toimiva Hannele oli viimeksi partiokisassa. Lasten kohtaaminen nostatti tunteet pintaan.

– Kaikilla ei ole isovanhempia. Mielelläni toimin jatkossakin mummona seurakunnan ja partion tilanteissa. Lasten into ja aitous tuovat iloa meillekin, Karjalainen sanoo.

Teksti ja kuva Hannu Keränen