Työaikalaki uudistuu ensi vuonna

0
23

Uusi työaikalaki hyväksyttiin eduskunnassa 13.3.2019. Laki on tulossa voimaan 1.1.2020. Voimassa olevan työ- ja virkaehtosopimuksen määräyksiä voidaan kuitenkin noudattaa sopimuskauden loppuun.

Nykyinen työaikalaki on vuodelta 1996, ja se on ollut jo kauan vanhentunut. Lain uudistamistyön tavoitteena olikin saattaa laki vastaamaan 2020-luvun työelämän tarpeita. Työnteko ei ole enää entiseen tapaan aikaan tai paikkaan sidottua. Lain on täytettävä myös EU:n työaikadirektiivin ja kansainvälisten sopimusten Suomelle asettamat vaatimukset. Lähtökohtana on työntekijän suojelun toteuttaminen kuitenkin mahdollistaen myös paikalliset työaikajärjestelyt.

Uuteen työaikalakiin sisältyy sekä pakottavia säännöksiä että säännöksiä, joista voidaan sopia toisin eri tasoisilla sopimuksilla. Pakottavat säännökset koskevat mm. työajaksi luettavan ajan käsitettä, lisä- ja ylityön määritelmiä ja suostumusta, enimmäistyöaikaa, korvaavien lepoaikojen antamista, kanneaikaa ja työnantajan kirjanpitovelvollisuutta. Pakottavien säännösten lisäksi on runsaasti asioita, joista voidaan sopia valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Tällaisia asioita ovat mm. säännöllinen työaika, joustotyö, liukuvan työajan rajat, työaikapankki ja erilaiset työaikakorvaukset. Eräistä kysymyksistä, kuten esimerkiksi liukuvan työajan järjestelyistä ja työaikapankista, voidaan sopia työpaikkakohtaisesti. Lisäksi jää vielä asioita, joista työnantaja ja työntekijä voivat sopia keskenään.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Matkustamiseen käytettyä aikaa ei edelleenkään lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.

Uskonnollisia toimituksia suorittavat ovat olleet työaikalain 2 §:n 1 momentin poikkeussäännöksen nojalla työaikalain soveltamisalan ulkopuolella. Lain soveltamisalan ulkopuolella ovat olleet myös julistus-, kasvatus-, opetus-, lähetys- ja diakoniatyötä välittömästi tekevät viranhaltijat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työaika-asetuksen nojalla. Tämä on siis tilanne vielä tällä hetkellä. Uusi laki soveltuu lähtökohtaisesti kaikkiin työ- ja virkasuhteisiin. Kaikista poikkeuksista säädetään jatkossa laissa.

Edelleen voimassa olevan työaikalain mukaan lakia ei sovelleta:

  • johtamiseen ja siihen välittömästi rinnastettavaan itsenäiseen tehtävään
  • uskonnollisiin toimituksiin
  • perheenjäsenen työhön
  • työhön, joka tehdään kotona tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä 
  • työhön, jonka työajasta on säädetty erikseen

Lisäksi siis vielä tällä hetkellä eräät viranhaltijaryhmät ovat työaikalain soveltamisalan ulkopuolella asetuksen tasoisen säädöksen nojalla. Kun kirkon työaika-asetuksen mukaan työaikalakia ei sovelleta kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän julistus-, kasvatus-, opetus-, lähetys- ja diakoniatyötä välittömästi tekevien viranhaltijoiden työssä, on suuri osa DTL:n ja KNT:n jäsenistä ollut soveltamisalan ulkopuolella.

Jotta tehtävä voisi jäädä työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle, uuden lain mukaan edellytetään työaika-autonomiaa ja sitä, että tehtävä on mainittu laissa. Asetuksella ei voida enää säätää poikkeuksista.

Tällaisia poikkeuksellisia tehtäviä ovat uuden työaikalain mukaan:

  • johtaminen ja tähän rinnastettava itsenäinen tehtävä
  • uskonnolliset toimitukset
  • työnantajan perheenjäsenen työ
  • työ, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyä (tämä poikkeus voi edelleen tulla sovellettavaksi esimerkiksi ns. liikkuvaa työtä tekevien myyntiedustajien osalta)
  • tehtävät, joiden osalta työajasta on säädetty omassa laissa. 
  • tehtävät, joiden osalta valtakunnallisella työ- ehtosopimuksella turvattu vastaava suoja ja tehtävät mainittu laissa 

Uuden työaikalain mukaan lakia ei myöskään sovelleta voittoa tavoittelemattomassa yhteisössä työskentelevän työntekijän työhön siltä osin, kun hän osallistuu tapahtuma-, kilpailu- tai leiritoimintaan, josta on sovittu valtakunnallisella työehtosopimuksella ja joka antaa työntekijälle työaikalain lepoaikoja ja enimmäistyöaikaa vastaavan suojan.

Uskonnollisia toimituksia suorittava voi jatkossakin jäädä työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle, jos hänellä on laissa tarkoitettu työaika-autonomia. Sen sijaan kotona tehtävä työ ei siis enää sisälly lain soveltamisalan poikkeusluetteloon. Soveltamisala laajentuu etätyöhön, jota tehdään nykyään paljon nimenomaan asiantuntijatyössä. Toisaalta laajan soveltamisalan vastapainona on myös entistä laajemmat joustomahdollisuudet. Uutta joustotyöaikaa noudatettaessa työntekijä päättää työajastaan sekä työntekopaikastaan ja työnantaja puolestaan määrittelee tehtävät, tavoitteet ja kokonaisaikataulun.

Työaika-autonomia tarkoittaa sitä, ettei työntekijän työaikaa ennalta määritellä eikä hänen työajan käyttöään valvota, ja työntekijä voi siten itse päättää työajastaan. Määritelmä löytyy uuden työaikalain 2 §:n 1 momentin alusta. Mahdollinen työajattomuus tulee arvioida tapauskohtaisesti: onko kyseisellä työntekijällä tosiasiallinen mahdollisuus määrätä työaikansa pituudesta ja sijoittelusta. Koska työnteon kuuluminen työaikalain piiriin on pääsääntö, tulee poikkeuksia tästä tulkita aina suppeasti.

Työnantaja- ja työntekijäpuolen näkemykset uuden lain soveltamisesta poikkeavat tällä hetkellä toisistaan. Kirkon pääsopijapuolet päättivät 8.4.2019, että uuden lain tulkintaan liittyviä kysymyksiä ryhdytään käsittelemään yhteisessä työryhmässä. Tätä kirjoitettaessa selvitystyö on siis kesken ja tähän palataankin myöhemmin.

Voit lähettää lakimiehelle ajankohtaisia kysymyksiä osoitteeseen 
arja.lusa@knt.fi tai
tiina.laine@dtl.fi 

Teksti Jaana Liimatainen