Eittämättä kevään ja kesänkin työmaalla keskusteluttavin aihe on ollut työaika. EU-lainsäädäntö laittoi kertaheitolla Suomenkin lainsäätäjät laittamaan työaikalainsäädännön uusiksi. Tähän saakka ikiaikaisena on pidetty sitä, että ns. hengellisen työn tekijät ovat olleet työajan ulkopuolella. Käytännössä tämä on tarkoittanut nuorisotyönohjaajia, diakoniatyöntekijöitä, kanttoreita ja pappeja sekä osaa varhaiskasvatuksen ohjaajista.
Perusteita työn työajattomuudelle edellä mainituissa ammattiryhmissä varmasti on ollut ja on edelleen. On joukko työtehtäviä, joissa kelloon katsominen työn tarkoituksenmukaisuuden nimissä olisi hyödyn sijaan haitta. Tällaista työtä on esimerkiksi leirityö. Näin me leirityön ammattilaiset monesti ajattelemme. On lausuttu jopa kannanottoja, joissa työaikaan siirtyminen tarkoittaisi leirityön alasajoa.
Jos leirityö suunnitteluineen ja jälkitöineen muutettaisiin työajallisesti laskettavaksi työksi, vastaisi yksi viikonloppuleiri käytännössä noin yhden työviikon työpanosta. Olisiko se sittenkään niin huono asia? Entä jos leirityö nähtäisiinkin työnantajankin puolesta niin tärkeänä työmuotona, että juuri siitä pitäisi pitää kiinni ja juuri siihen pitäisi panostaa – jopa muun työn kustannuksella.
Olen työurani varrella usein kuullut, että juuri erilaisilla leireillä ihmiset ovat kokeneet jotain sellaista, jolla on ollut jopa ratkaiseva vaikutus heidän elämässään. Leireillä on tehty uravalintoja, löydetty elämälle uusi suunta tai jopa elämänkumppani. Leireillä on solmittu elämän kestäviä ystävyyssuhteita ja opittu taitoja, jotka ovat kantaneet aikuisuuteen ja vanhuuteen saakka. Jospa leireillä ei tehdäkään temppuja ja taikoja, vaan rakennetaan kestävää elämää.Leiriltä palaavaa työntekijääodottaa normaali arki. Viikonlopun mittaisesta 36 tunnin leiristä työnantaja voi harkintansa mukaan myöntää yhden leirivapaan työaikahyvityksenä. Viikon pituisesta leiristä saa kaksi leirivapaata. Viikon pituinen leiri kestää 168 tuntia.Jokainen leirityötä tekevä tietää, että leirillä ollaan töissä koko ajan – myös yöllä. Viikon pituinen leiri vastaa siis yli neljän viikon työpanosta.
Olen työskennellyt nuorisotyönohjaajana Espoossa lähes 30 vuotta. Kuluneena aikana kollegojani on jäänyt eläkkeelle neljä. Alanvaihtajia sen sijaan on ollut ehkä 40. Miksiköhän? Olisiko niin, että nuorisotyönohjaajan työajaton työ on niin kuluttavaa, että se ajaa ihmiset vaihtamaan toiselle alalle. Entä jos leirityöstä saataisiin työn vaativuutta ja kestoa vastaava työaikakorvaus? Entä jos olisi tapa mitata työn määrää?
Ilkka Kalliokoski
puheenjohtaja, KNT
ilkka.kalliokoski@evl.fi
