Entistä suurempi osa viranomaisten ja muiden toimijoiden palveluista on tarjolla digitaalisessa muodossa. Pienissä kunnissa voi vielä olla käytössä paperilomakkeita resurssien puutteen takia, mutta muutoin digitalisaation voisi jo sanoa tulleen ja menneen – ja jättäneen siinä välissä jälkensä.
Tietohallintoneuvos Maria Nikkilä valtiovarainministeriöstä kertoo, että seuraavaksi katse pitäisi kääntää tekoälyyn.
– Tekoäly tulee muuttamaan julkisen hallinnon palveluja. Tiedon merkitys, kerääminen ja käyttötavat kasvavat ja kehittyvät koko ajan. Tieto on mittaamattoman arvokas hyödyke tulevina vuosina. Käyttäjästä kerätyt tiedot vaikuttavat siihen, mitä hänelle milloinkin tarjotaan, Nikkilä sanoo.
Hän ei mainitse yksittäisiä kursseja tai koulutuspolkuja, joiden avulla työntekijä varmistaisi osaamisensa kehittämisen oikeaan suuntaan. Sen sijaan hän kehottaa suhtautumaan tekoälyyn uteliaasti ja pohtimaan, miten tekoäly voi vaikuttaa omaan ammattiin ja työnteon tapoihin. Työntekijäpuolelta on kantautunut jo nyt viestejä siitä, että monet asiat voisi tehdä fiksummin ja toisteisia manuaalisia työvaiheita välttäen, mikäli tarjolla vain olisi digitaalisia, tekoälyä hyödyntäviä työkaluja.
Mikrohetket avuksi oman osaamisen kehittämiseen
Oman osaamisen kehittäminen mielletään herkästi kurssimuotoiseksi, melko laajojen kokonaisuuksien ja koulutusohjelmien suorittamiseksi. Kehittämistä voi kuitenkin tehdä kevyemmin ja sommitella arjen keskelle hetkiä, jolloin kuuntelee osaamista rikastuttavaa, kiinnostavaa podcastiä tai tekee muutaman minuutin mittaisen tehtävän vaikkapa verkkokurssipalvelu Courserassa.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n erityisasiantuntija Piritta Jokelainen nostaa esille mikrohetkien hyödyntämisen. Mikrohetket ovat lyhyitä ajanjaksoja esimerkiksi bussia odotellessa tai junassa istuessa.
– Aikuiskoulutustutkimuksesta tiedetään, että keskeisin haaste koulutukseen osallistumiselle on aika, mikä on monelle ymmärrettävä ja samastuttava syy. Mikrohetkiä hyödyntämällä oppiminen saadaan osaksi arkea.
Lokerointi tuottaa myös ongelmia
Usein ajatellaan, että tulevaisuus siintää taivaanrannassa ja samalla arvaillaan, millaisen muodon se mahtaa ottaa ja mitä työntekijän pitäisi osata.
– Mutta tulevaisuushan muodostuu tämän päivän valintojen, tekemisten ja tekemättä jättämisten seurauksena, Jokelainen sanoo.
Millaisia osaamistarpeita tulevaisuuden työntekijällä sitten tulisi olla? Esille nousee yhä usean työntekijän tarve hahmottaa vaikkapa tekoälyyn ja automatisaatioon liittyviä eettisiä ulottuvuuksia.
Jokelainen myös kaipaisi enemmän risteäviä kohtaamisia eri koulutusalojen ja osaajien kesken.
– Yhteiskunnalliset haasteet kuten ilmastonmuutos tai väestön ikääntyminen ovat monialaisia. Niiden ratkaiseminen vaatii eri alojen osaamisen tuomista yhteen, yhteistyötä ja vuorovaikutuskykyä.
Ongelmana kuitenkin ovat nykyiset koulutusalojen rajat, jotka ovat syntyneet koulutuksen järjestämisen tarpeista. Tutkinnot ja työntekijät on haluttu lokeroida tietynlaisiin hallinnollisiin palikoihin.
– Maailma ei järjesty ihmisen piirtämien siistien koulutusrajojen mukaisesti. Maailman ilmiöt eivät noudata mitään tällaisia rajoja. Ja juuri se, että monesti lähestymme osaamista tosi alaspesifistä perspektiivistä, ei välttämättä anna meille välineitä isojen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi, Jokelainen sanoo.
——————————————————————————————————
Työelämätaidoilla on yhä tilausta
Vaikka työelämä seuraavina vuosikymmeninä jälleen ottaa muutoksen harppauksia, on myös paljon ajattomia, tulevaisuudessakin tarpeellisia työelämätaitoja, joihin voi olla viisasta panostaa. Näihin Piritta Jokelainen kannustaa kiinnittämään huomiota:
Oman osaamisen hahmottaminen ja kyky kertoa siitä on tärkeää työllistymisen kannalta. Mitä olen oppinut aikaisemmista töistäni, luottamustehtävistä tai harrastustoiminnasta ja mitä haluan oppia seuraavaksi? Ammattiliitoilla on uravalmennukseen ja oman osaamisen tunnistamiseen liittyviä palveluja, jotka ovat usein ilmaisia. Myös mentori-aktori-yhteistyö voi tarjota oivalluksia omasta osaamisesta.
Osaamiskartoitukset työpaikalla ovat nekin yksi vaihtoehto, joskin toteutus voi olla kankeaa ja byrokraattista. Työpaikalla olisi hyvä olla avoimesti tiedossa, kuka osaa mitäkin. Näin osaamista saataisiin välitettyä eteenpäin muille. Parhaassa tapauksessa edistettäisiin ketterää oppimista osana työtä. Taitavalla johtamisella luotaisiin mahdollisuus viedä omaa osaamista eteenpäin kollegoille työajan puitteissa.
Vuorovaikutustaidot ovat edelleen tarpeen, vaikka osa töistä automatisoitaisiin tai siirrettäisiin tekoälyn ja robottien hoidettaviksi. Meille jää silti tilanteita, joissa toivomme kohtaavamme ihmisen. Vuorovaikutustaidot liittyvät keskeisesti johtamiseen ja kykyyn toimia työyhteisössä. Havainnot oman arjen ja työpaikan vuorovaikutustilanteista ja niistä keskusteleminen kollegojen kanssa voi jo auttaa parantamaan käytäntöjä.
Uteliaisuus liittyy aktiiviseen otteeseen omaa osaamista ja työtä kohtaan. On suotavaa olla koko ajan hereillä ja herkkänä kuulostelemaan oman alan muutoksista ja osaamistarpeista sen sijaan, että pysyttelee jatkuvasti turvallisella maaperällä. Digitaitojen omaksumisessa uteliaisuus ja oppimishalu on tärkeää. Tutki mitä mahdollisuuksia on tarjolla, omaksu perustaidot ja hanki tietoa fiksuista tavoista käyttää digitaalisia työkaluja. Hyvät taidot ja niihin luottaminen edistävät työhyvinvointia.
Moni asiantuntijatyö vaatii tulevaisuudessa hyvää kirjoitustaitoa. Kirjoittaminen on tapa välittää omaa osaamista muille. Vaikka työympäristöt multimediaistuvat, kirjoitettu sisältö säilyttää tärkeän roolinsa.
Teksti Iida Ylinen, Akavalainen verkkolehti 4.11.2019
Kuva Aki Reinimäki
