Kirkon toimintakulttuuri murentaa osaamisen kokemusta

0
47

Ulla Ruusukallio tutki pro gradussaan, mitkä tekijät ikääntyvien nuorisotyönohjaajien työelämäkulussa olivat vahvistaneet ja mitkä murentaneet ammatillisen osaamisen kokemusta ja työhön motivoitumista.

Syksyllä 2018 hyväksyttiin aikuis- ja ammattikasvatuksen maisterinopintoihini liittyvä pro gradu -tutkielma nimeltään Kasvattajat takakaarteessa – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yli 50-vuotiaiden nuorisotyönohjaajien käsitykset omasta ammatillisesta osaamisestaan ja kollektiivisesta asiantuntijuudestaan työelämäkulussa.

Opinnäytteen tarkoituksena oli osaamiskokemuksen lisäksi selvittää, mitkä tekijät ikääntyvien nuorisotyönohjaajien työelämäkulussa olivat vahvistaneet ja toisaalta murentaneet heidän ammatillisen osaamisen kokemustaan ja työhön motivoitumistaan. Toinen tavoite oli selvittää, miten ikääntyvät nuorisotyönohjaajat sanallistivat kollektiivista asiantuntijuuttaan.

Taustalla elämänkaariajattelu

Raportin alkupuoli koostuu näkökulmista ja viitekehyksestä. Elinikäinen ja elämänlaajuinen oppiminen korostavat tietojen ja taitojen elämän aikana kumuloituvaa luonnetta. Työelämäkulku-käsitteen taustalla on elämänkaariajattelu, jossa yksilön elämänkertomuksen monitasoinen ja vivahteikas elämänaines yhdistyy kussakin aikakaudessa ja työkontekstissa saatuihin kokemuksiin muodostaen kullekin yksilölle ainutlaatuisen ammatillisen polun ja työelämäkokemuksen.

Teoriaosuudessa avataan myös työurien pidentymisestä ja työväestön ikääntymisestä nousevia haasteita ikäjohtamiselle. Yksilön ammatillinen toimijuus mahdollistuu tai estyy työpaikan sosiokulttuuristen olosuhteiden ja työelämäkulussa yksilössä muotoutuvan ammatillisen toimijan (oma työhistoria ja -kokemukset, ammatillinen osaaminen ja kompetenssit sekä identiteetti eli ihanteet, tavoitteet, motivaatio ja sitoumukset) välisessä kohtaamisessa. Sosiokulttuurisia olosuhteita ovat mm. työpaikan valtasuhteet ja työkulttuurit, puhetavat ja ammatilliset roolit sekä artefaktit – esimerkiksi se, millaiset työvälineet ja työn tekemisen paikat kullekin ammattiryhmälle järjestetään.

Asiantuntijuudessa monta tahoa

Nuorisotyönohjaajien asiantuntijuus näyttäytyi monitahoisena. Osa hahmotti asiantuntijuutta oman tai ammattikunnan ydinosaamisen tai osaamisen moninaisuuden kautta. Osa sanallisti asiantuntijuutta kullekin ominaisena työelämäkulussa kertyneenä ammatillisena pääomana tai kuvasi sitä ammatillisten roolien tai omaksumansa identiteetin kautta. Osalla työlle asetetut tavoitteet kertoivat asiantuntijuuden sisällöstä. Asiantuntijuuden koettiin olevan kasvatuksen yleistä asiantuntijuutta tai jonkin työalan asiantuntijuutta, nuorten elämänkysymysten tai nuorisokulttuurin asiantuntijuutta sekä nuoren kasvun tukemisen, läsnäolon ja rinnalla kulkemisen osaamista. Osa korosti asiantuntijuuden toteutuvan verkostoissa tapahtuvana vaikuttamisena tai erilaisten maailmoiden välisenä tulkkina toimimisena.

Nuorisotyönohjaajat eivät nähneet kristillistä kasvatusta oman tai kollektiivisen asiantuntijuutensa yhtenä irrallisena osa-alueena vaan ennemminkin koko asiantuntijuuttaan läpäisevänä ja sen sisään rakentuneena ytimenä.

Työyhteisö ja johtaminen avainasemassa

Kokemusta ammatillisesta osaamisesta vahvisti eniten työstä saatu palaute, jota useimmiten saatiin kirkon ulkopuolisissa verkostoissa, yhteistyötahoilta tai työn kohteilta ja heidän perheiltään. Omaehtoinen kouluttautuminen, itsereflektio ja työnohjaus vahvistivat nekin osaamisen kokemusta ja kokemusta työn merkityksellisyydestä.

Osaamisen kokemusta ja työmotivaatiota murentaneet tekijät liittyivät puolestaan omaan työyhteisöön ja johtamiseen. Maininnat työn arvon vähättelystä, ammattitaidon arvostelusta, epäasiallisesta kohtelusta, työyhteisöongelmista tai kiitoksen puutteesta liittyivät työyhteisöjen lisäksi esimieheen tai kirkkoherraan. Työn tekemisen aikaan ja tapaan liittyneet tekijät (epäsäännöllinen iltoihin ja viikonloppuihin keskittyvä työ sekä työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisen vaikeus) sekä kirkon toimintakulttuurin teologikeskeisyys ja nuorisotyönohjaajien ammatillisten raamien kapeus olivat nekin osaltaan murentaneet kokemusta ammatillisesta osaamisesta.

Teksti Ulla Ruusukallio