Työntekijällä on oikeus tulla kuulluksi ja arvostetuksi omassa työssään. Arvostuksen osoittaminen ja tuen antaminen ovat tärkeitä sekä työn tuloksellisuudelle että työhyvinvoinnille. Ammatillisen identiteetin kannalta tuen ja luottamuksen osoitusta on se, että työtoveri kysyy neuvoa toiselta kollegalta tai esimies kysyy alaiselta kuten asiantuntijalta kysytään: miten sinä ratkaisit tämän asian? Miten tässä asiassa voisi toimia? Vuorovaikutus on edellytys kuulluksi tulemisen kokemukselle.
KNT jäsentutkimuksessa 2019 nousi esille, että 29 prosenttia vastaajista koki, että kirkkoherroilla ei ole aikaa heidän asioilleen eikä nuorisotyönohjaaja tule kuulluksi oman alan asiantuntijana. Diakonia-barometrissä (DTB) 2018 puolestaan nousi esille, että lähes 35 prosenttia vastaajista koki saavansa liian vähän tai ei lainkaan tukea esimiehiltä.
Kirkon työntekijät kaikissa hengellisen työn ammattiryhmissä kokevat voimakasta työn imua. Työntekijöillä on vahva kutsumus tehdä työtä. Kutsumus työhön on tärkeä motivaatiota ylläpitävä asia. Kutsumuksen merkitystä ja voimaa ei tule kuitenkaan yliarvioida. ”Kutsumus kantaa, jos sitä tuetaan”, sanoo teologian professori Kati Tervo-Niemelä.
On ymmärrettävää, että työntekijä miettii tässä tilanteessa omia vaihtoehtojaan. Moni pohtii työpaikan tai alan vaihtoa. Kaksi viidestä diakoniatyöntekijästä miettii alan vaihtoa (DTB2018). Nuorisotyönohjaajista 44 prosenttia on miettinyt 12 viimeisen kuukauden aikana työpaikan vaihtoa (KNT2019).
Arja Lusa
toiminnanjohtaja, KNT
arja.lusa@knt.fi
