Suomalaisten keskipalkka on noin 3400 euroa. Asiantuntijapalkkojen ero työnteki-jäpalkkoihin on Suomessa Pohjoismaiden pienin, ja ero ylimpiin virkamiehiin ja joh-totasolle on Pohjoismaiden suurin. Asiantuntijat, kuten diakonia- ja nuorisotyönohjaajat, ovat koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden palkkakuopassa.
Diakonin varsinainen palkka kirkossa on keskimäärin 2655 euroa ja siivoojan 2103 euroa. Pahimmillaan uusi diakoni tai nuorisotyönohjaaja aloittavat tehtäväkohtaisen palkan 502 alarajalta, mikä on 2322,53 euroa. Kaikkien työ on merkittävää, mutta kirkon palkkausjärjestelmä ei tunnista riittävästi työn vaativuuden vaikutusta palkkaan.
Paikallisseurakunnissa on käyty lukuisia tehtäväkohtaisia palkkakeskusteluja diakoniatyöntekijöiden tehtäväkohtaisten palkkojen nostamiseksi 502:sta 503:een ja lähiesimiesten palkkojen nostamiseksi vaativuusryhmään 602. Monissa paikoissa on onnistuttukin. Esimerkiksi Helsinki nosti 1.9.2018 kaikkien diakoniatyöntekijöiden palkat vähintään vaativuusryhmään 503.
Joissakin seurakunnissa työnantajan teräsjään luja periaatteellinen vastustus on ollut palkkakehityksen esteenä, toisinaan naapurikateus on ollut esteenä palkkojen korotukselle. Hyvä muistaa, että toisen ryhmän palkankorotus helpottaa omia palkkaneuvotteluja seuraavalla kerralla.
Vaativusryhmien 502 ja 503 välillä on eroa vain 120,05 euroa, kun 600-sarjassa vaativuusryhmien sisäinen liukuma on n. 400 euroa. Selitykset rahanpuutteesta, tehtävien muuttumattomuudesta ja ”kun ei muuallakaan tai mullekaan” ontuvat. No shit, Sherlock! Kyse on tahdosta, osaamisesta ja viitsimisestä sekä kyvyistä tunnistaa tehtävän tosiasiallinen vaativuus.
JUKOn kirkon keskuslakkotoimikunnan kyselystä selvisi, että taistelutahto palkkojen puolesta on hurja. Esimerkiksi yli 90 prosenttia diakoniatyöntekijöistä on valmiita lakkoon palkkojen korottamiseksi sekä torjuakseen etujen heikennykset.Nuorisotyönohjaajien vastauksissa näkyi erityisesti tyytymättömyys leirityökorvauksien tasoon. Kysely kertoo tympiintymisestä jatkuvaan tehtävien vaativuuden kasvuun ja palkan alhaisuuden väliseen ristiriitaan. Hiljaisten tyytyjien aika on ohi. Arvostus ei yksin riitä, vaativan tehtävän hoitamisen tulee näkyä myös palkassa.
Kevään neuvottelukierros avaa mahdollisuuden korjausliikkeeseen. Sopien löydetään ratkaisu hengellisten työntekijöiden palkkakuoptasta nousemiseen. Yksi osa ratkaisua on työhyvinvointia lisäävä ja johtamista helpottava hengellisten työntekijöiden työajasta sopiminen. JUKOn kirkon neuvottelukunta on jättänyt Kirkon työmarkkinalaitokselle hyvän, joustavan ja työaikalain määräyksiä halvemman ehdotuksen työaikakysymysten ratkaisemiseksi.
Yes sir – sopia kannattaisi.
Tiina Laine
toiminnanjohtaja, Dtl
tiina.laine@dtl.fi
