Eräällä kotimaisella puhelinoperaattorilla vietetään vuosittain viikkoa, jolloin työntekijät haastetaan olemaan valittamatta. Viikon ideana on herätellä positiivista ajattelua ja tuoda arkisiin hetkiin oivalluksia siitä, miten jokainen voi omilla valinnoillaan tehdä työpäivistä miellyttävämpiä.
“Urputtamatta elämä tuntuu huomattavasti valoisammalta ja työympäristö viihtyisämmältä.” Työntekijöiden palautteen pohjalta ja työhyvinvointihankkeesta alkunsa saanut viikko kannustaa myös antamaan tunnusta työkavereille ja yksinkertaisuudessaan kohtelemaan toisia samoin, kuin toivoisi itse tulevansa kohdelluksi. Voisimmeko seurakunnissa pystyä samaan? Edes yhden viikon ajan.
Yksi varma merkki lähestyvästä joulusta on huokailu ja puhe kiireestä seurakuntien kahvihuoneissa. Kuinka paljon asiakkaita kävi tänään diakoniapäivystyksessä, monenko päivän työputki on menossa, kuinka monta lasten joulukirkkoa onkaan edessä ja takana. Joskus on enemmän kuin tarpeen se, että työyhteisössä on mahdollisuus väsymyksen ja kuormituksen purkamiselle. Mutta voisiko joskus voimaa saadakin enemmän siitä, että sanoisi ääneen päivän ilahduttavat asiat? Mitä mahtaisi tapahtua kahvihuoneen ilmapiirille, jos ottaisimme vastaan haasteen viikosta, jolloin jokainen meistä keskittyisi vain hyviin asioihin?
Positiivisen ajattelun lisäksi myös me voisimme haastaa itsemme antamaan tunnustusta työkavereille. Olen itse tietoisesti muistuttanut itseäni tämän tärkeydestä kuluneen syksyn aikana. Ympärilläni työskentelee joukko valtavan ammattitaitoista väkeä, joiden osaamista olen lukuisissa eri tilanteissa ihaillut hiljaa mielessäni. Nyt kun olen erikseen kiinnittänyt huomiota siihen, että sanoisin kehut ja positiivisen palautteen ääneen aina kun siihen on syytä, olen huomannut, että tilanteita tulee vastaan koko ajan enemmän ja enemmän. Mitä enemmän keskityn hyviin asioihin, sitä enemmän niitä ympärilläni näen. Positiivisen palautteen tai vaikka pienen hyväntuulisen kehun antaminen voi olla jopa koukuttavaa, kun oikein ottaa asiakseen etsiä mahdollisuuksia hyvän mielen levittämiseen. Suomalaisella mentaliteetilla tuskin on olemassa riskiä siihen, että kehuminen alkaisi olla liian ylenpalttista.
Positiivisen ajattelun haasteeseen lisäisin vielä yhden osan – tunnustuksen antamisen itselle. Huomaa myös oma osaamisesi, omat vahvuutesi ja erityiset taitosi. Kehu itseäsi onnistumisista, muotoile mielessäsi palaute hienosti hoidetusta työstä. Etsi epäonnistumisten sijaan onnistumisia ja vähättelyn sijasta kehu ja kannusta. Myös tässä tapauksessa pidän riskiä liiallisuuksiin menemisestä erittäin pienenä.
Mitä sanot, otatko haasteen vastaan?
Saara Huhanantti
puheenjohtaja DTL
saara.huhanantti@evl.fi