Asiamiehet Marko Pasma ja Tero Fleminch ottavat tällä palstalla selvää ammattiyhdistys-kielessä käytettävistä sanoista ja sutkautuksista. Tällä kertaa aivomyrskyn ytimessä on valtakunnansovittelija.
Asiamiesten syksy on ollut todella kiireinen, eivätkä kiirettä ole yhtään helpottaneet lähestyvät sopimusneuvottelut ja se tosiasia, että kellarikerroksen kokoustilana toiminut varasto on annettu muihin tarkoituksiin. Tila ei kuulemma sovellu kokoustilaksi ihmisille eikä edes asiamiehille. Nykyisin tuossa kellarivarastossa on siivoustarvikkeita ja käsipyyhkeitä.
– Pöh! Irtisanoivat sopimuksemme, Marko puhisee.
– Kyllä nyt on työrauha tiessään, kun joutuu työskentelemään avokonttorissa vailla mitään suojaa työtehtäviltä. Tässä voi olla edessä tilanne, jossa meidän pitää viedä tämä sopimus valtakunnansovittajalle, Tero toteaa.
– Tarkoitatko sitä Sykköä, joka valtakunnallisessa tv:ssä sovittaa häämekkoja morsiamille, Marko kysyy.
Sovitus, sopiminen vai sovittelu?
Ajatus vaatteiden sovittamisesta ruuhkaisessa kaupassa saa Teron olon tukalaksi. Hän on valmis luovuttamaan sovittelun kokonaan Markolle, jos täytyy ruveta hikisenä vaatekaupoissa ravaamaan. Eihän sellainen vastaa työsopimuksessa sovittua. Marko toteaa, että televisiosta voi saada virheellisen kuvan sovituksesta.
– Ai sovituksesta tässä puhuttiinkin! Siellä kai se Bulevardilla onnistuu. Täytyykin katsoa, koska on seuraava jumalanpalvelus Vanhassa kirkossa, sanoo Tero ja alkaa selata netistä Helsingin seurakuntien tapahtumia.
– En tarkoittanut sovitusta vaan sopimista. Tai siis sovittelua. Se valtakunnansovittelijan toimisto on siellä Vanhan kirkkopuiston toisella kulmalla, Marko selventää.
– Siis onko valtakunnansovittelija Helsingin piispalla töissä? Kyllähän sielläkin kaikenlaista puuhataan, ja onhan se tavallaan luonnollista, että Sykkökin olisi siellä, Tero analysoi.
Jotain meni oikein
Asiamiehet huomaavat päätyneensä keskelle sekavaa keskustelua.
Pikaisen googlettamisen jälkeen he huomaavat, ettei mekkojen tai syntien sovittamisella ole mitään tekemistä valtakunnansovittelijan kanssa, eikä hän edes ole piispan toimiston väkeä. Valtakunnansovittelijan toimisto sijaitsee kuitenkin Vanhan kirkkopuiston laidalla.
– Oikeassa oltiin, Bulevardillahan se!
Tiedonmurusestaan ilahtuneet asiamiehet päättävät selvittää tarkemmin, mikä valtakunnansovittelija ihan oikeasti on.
Asiantuntija vastaa

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala, mikä on valtakunnansovittelija ja mitä hän tekee?
– Valtakunnansovittelija on virkamies, joka sovittelee työrauhaa uhkaavaa työriitaa tilanteessa, jossa virka- tai työehtosopimus ei ole voimassa. Työriitalain mukaisen pakkosovittelun lisäksi sovittelija voi hoitaa osapuolten pyynnöstä vapaaehtoista sovittelua työ- ja virkaehtosopimuksen aikaansaamiseksi.
Mitä sovittelussa tapahtuu?
– Stephen Coveyn aforismi kuvaa mielestäni hyvin riiteleviä osapuolia. ”Useimmat ihmiset eivät kuuntele tarkoituksenaan ymmärtää; he kuuntelevat tarkoituksenaan vastata.” Siksi sovittelussa pyritään kyselemään, kuuntelemaan ja tekemään selvitystyötä, jotta voidaan ymmärtää, mitä riita koskee, mitä osapuolet vaativat ja miksi. Mistä näkemyserot kumpuavat, onko osapuolilla yhteistä näkyä, vaikka keinoista olisi erimielisyyksiä? Löytyykö yhteisiä elementtejä tai pienintä nimittäjää, jonka riitapuolet voisivat hyväksyä. Sovittelulla pyritään win-win-tulokseen, mutta käytännössä useimmiten joudutaan tekemään kompromisseja puolin ja toisin.
Teksti Tero Fleminch ja Marko Pasma
Kuvat Ilari Huhtasalo ja Elina Manninen