Työn monialaistuminen voi merkitä työn pirstaloitumista ja aiheuttaa työntekijälle haitallista stressiä ja henkistä kuormitusta. Se johtaa helposti työuupumukseen, jos työnantaja ei puutu tilanteeseen riittävän ajoissa ja tehokkaasti.
Seurakuntarakenteiden muuttuminen, taloudellinen tilanne seurakunnissa ja erilainen yli seurakuntarajojen tehtävä yhteistyö ovat muuttamassa kirkossa tehtäviä töitä ja työn tekemisen kulttuuria. Digitalisaatio tuo oman – toisaalta innostavan, toisaalta kuormittavan – lisänsä työhön.
Kirkon työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikön Oili Marttilan mukaan yhdistelmävirat ovat joissakin seurakunnissa tätä päivää, jos vain olemassa olevat kelpoisuusehdot antavat siihen mahdollisuuden. Työantajan on huolehdittava silloin erityisesti työtekijän osaamisesta ja jaksamisesta.
– On hyvä pitää mielessä, että yhdistelmäviroissa voi olla myös hyviä puolia. Työntekijä saa silloin mahdollisuuden niin sanottuun horisontaaliseen urakehitykseen. Lisäksi tehtävien yhdistelemisessä voidaan henkilölle tarjota kokoaikaisempi tehtävä eikä työntekijän tarvitse toimeentulonsa vuoksi hakeutua seurakunnan lisäksi muualle töihin, Marttila muistuttaa.
Yhdistämisen taito
Nuorisotyötä kaksi vuotta Järvi-Kuopion seurakunnassa tehnyt Laura Kolehmainen siirtyi vuoden alusta tekemään puoliksi diakoniatyötä ja toimistosihteerin tehtäviä samassa seurakunnassa Muuruvedellä ja Säyneisissä.
Tehtävät muuttuivat henkilöstömuutosten takia. Kolehmaisen mukaan työ on vaihtelevaa ja tehtävien erilaisuus tuo omat haasteensa.
– Koen työn mielenkiintoiseksi ja vaihtelevaksi. Omaa osaamista olen saanut käyttää todella monipuolisesti. Yhdistelmätyö vaatii kykyä oppia uutta ja taitoa yhdistää työn osa-alueet siten, että ne eivät kärsi ja työ tulee hoidettua. Ja kuitenkin niin, ettei työntekijä uuvu, Kolehmainen tähdentää.
Työnkuvien yhdistäminen vaatii hänen mielestään sekä työntekijältä että työnantajalta joustavuutta ja kykyä hyväksyä, että työmäärä on välillä suurempi toisella alueella.
Vauvasta vaariin
Diakoni Riikka Jussila hoitaa Petäjäveden seurakunnassa diakonian virkaa, johon sisältyy 20 prosentin osuus nuorisotyötä. Nykyisin työ on laventunut kasvatuksen työksi.
– Kasvatus tarkoittaa minulle tällä hetkellä päiväkerhoa kahdesti viikossa lastenohjaajan kanssa, Kids Friday -illoissa mukanaoloa kerran kuussa, yhden ryhmän hoitamista rippikoulutyössä ja rippikoululaisten avoimia tapaamisia kerran kuussa. Diakoniassa olen ainoa viranhaltija, Jussila kertoo.
Petäjävedellä ei ole nyt nuorisotyönohjaajaa.
– Olen tehnyt paljon nuoriso- ja rippikoulutyötä, samoin puolitoista vuotta päiväkerhotyötä. Hiukan tulee päällekkäisyyttä työtehtävissä, jolloin joudun tekemään valintoja. Se on kuormittavaa. Meillä on pieni työyhteisö, jossa hyvin monet asiat tehdään yhdessä.
Jussilan mukaan pelisääntöjen sopiminen ja esimiehen tuki ovat olennaisia jaksamisen ja töiden sujuvuuden kannalta.
Joustavuutta työssä
Lasten- ja nuorten diakonina sekä seurakunnan seppotehtävissä Kirkkonummen seurakunnassa työskentelevällä Jenny Airaksisella on useita kirkon tutkintoja. Hänen tekee työtä varhaiskasvatuksessa sekä nuoriso- ja diakoniatyössä.
– Kirkkonummella yhdistettiin säästösyistä diakoniatyöntekijän ja varhaiskasvatusohjaajan virat yhdeksi viraksi. Tehtävien hoitamisen koen ajoittain haasteellisena, aina on monta rautaa tulessa, eikä voi olla monessa paikassa samaan aikaan, Airaksinen toteaa.
Monialainen työ vaati laaja-alaista osaamista, itsekuria ja työrajoja sekä kykyä priorisoida.
– Yksin tehdessä voi edetä omaan tahtiin ja tehdä omalla tavalla. Tiimityöskentely vaatii työaikojen ja ideoiden yhdistämistä monelta osalta. Usein pitää joustaa työpäivien pituuksissa ja säännöllisistä viikkovapaista, kun eri työalojen toiminnot sijoittuvat eri vuorokaudenaikoihin ja viikonpäiviin.
Seurakunnan pienuus on myös voimavara. Airaksisen mielestä seurakuntalaisille avautuu yksi paikallisseurakunta, jossa on monta työntekijää. Sama seurakunnan työntekijä on tuttuna kasvona vauvasta vaariin.
– Työtehtävien jakamisen etu on yhteistyön lisääminen yli rajojen ja toiminnan jatkuminen vaikka resurssit pienenevät. Lisäksi turvataan työ, jos virkoja yhdistetään niin sanottujen luonnollisten poistumisien yhteydessä, Airaksinen muistuttaa.
Omaa jaksamistaan pitää vartioida itse
vaatii osaamista, itsekuria ja kykyä priorisoida, Airaksinen toteaa.
Tampereen yliopiston dosentin Marja-Liisa Mankan mielestä työhyvinvointiin kannattaa satsata suunnitelmallisesti. Se tuottaa myös yhteiskunnan tasolla suuret säästöt.
– Sosiaali- ja terveysministeriön laskelman mukaan menetetyn työpanoksen kustannukset ovat Suomessa joka vuosi peräti 24 miljardia euroa. Positiiviset voimavarat ehkäisevät uupumusta. Niitä luovat hyvä johtaminen, työpaikan henki ja omat myönteiset asenteet työhön. Myös itse pitää vartioida omaa jaksamistaan, Manka tähdentää.
Useasta työtehtävästä koostuvassa työssä on tärkeää olla hereillä myös esimiehen.
– On selvää, että pienessä työyhteisössä ei ole mahdollista olla jokaiseen tehtävään omaa henkilöä. Tärkeätä on sopia pelisäännöistä. Mikä kussakin tehtävässä on tärkeintä? Olisi hyvä pohtia, mikä omassa työssä innostaa ja mikä siinä tuntuu raskaalta.
Tunnista uupuminen
Mankan mukaan olennaista on tunnistaa uupumisriskit.
– Ensioireita ovat ärtymys, aamuöinen heräily, fyysisetkin oireet kuten verenpaineen nousu, sydänoireet ja vatsavaivat. Jo silloin pitäisi miettiä, miten järjestää työtä uudella tavalla, miten vapaa-aikana palautua ja ladata voimia kivoista asioista. Jos ihminen palautuu hyvin, pitkäkestoinen stressi ei pääse syntymään.
Tänä päivänä talousnäkymät säätelevät työntekijöiden määrää. Toki on pieniä työyhteisöjä, jossa on pakko jakaa töitä muista syistä.
– Voisiko asiaa ajatella myös siitä näkökulmasta, että eri työt tuovat vaihtelua omaan työhön. Meillä on työpaikoilla paljon negatiivisia paineita. Masennuksen vuoksi joka päivä jää noin 10 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kiusaaminen on arkipäivää ja psyykkinen kuormitus kova. Jos me voisimme vähentää tätä negatiivista kuormaa, meille jäisi enemmän aikaa työntekoon. Joka päivä ei tarvitse olla täydellinen.
5 ohjetta työyhteisön hyvinvointiin
1. Työhyvinvointi asetettava strategiseksi tavoitteeksi.
2. Tue taukoja: yhteiset lounastauot auttavat jaksamaan.
3. Panosta yhteisöllisyyteen ja tiimityöhön.
4. Tue myös vapaa-aikaa ja tarjoa virikkeitä.
5. Järjestele työtehtävät ja anna positiivista palautetta.
Lähde: Marja-Liisa Mankan ja Marjut Mankan kirja Työhyvinvointi (Talentum, 2016).
Mietteeksi matkalle
• Negatiiviset paineet syövät vähäisiä voimavaroja.
• Työhyvinvointiin panostaminen tuottaa yhteiskunnalle suuret säästöt.
• Joka päivä jää noin 10 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia.
• Tärkeätä on sopia pelisäännöistä; mikä kussakin tehtävässä on tärkeintä.
• Stressin määrä vaikuttaa kykyyn hallita omaa työtään.
• Riittävä aika tehdä työ kunnolla, vaikuttamisen mahdollisuus ja tuki työssä vähentävät stressiä.
• Pienikin asia voi tuntua vaikealta, ellei työhyvinvointi ole kunnossa.
• Digitaalisuus tuo painetta osaamiseen
ja työstä suoriutumiseen.
• Joka päivä ei tarvitse olla täydellinen.
• Silpputyö ei ole kirkossa tuttua, mutta voi rantautua sinne talouden kiristyessä.
Teksti Hannu Keränen
Kuvat Hannu Keränen ja Jenny Airaksisen arkisto
