Pulla – investointi vai kulu?

0
125

Asiamiehet ovat kokoontuneet vuosikymmenen ensimmäiseen kuukausipalaveriin. Maailma näyttää tänään aurinkoisen puolensa – onhan kahvin lisäksi tarjolla yönylinukkuneita voisilmäpullia.

Juuri ennen palaverin alkamista auringon eteen kasaantuu tummia pilviä.

– Mihin nämä pullat oikein tiliöidään, Tero vaikeroi tutkiessaan tilikarttaa.

– Pane neuvottelukuluihin, sinne minä kirjaan kaikki muutkin investoinnit, Marko sanoo tietäväisenä.

Tero näyttää siltä kuin hänellä olisi ummetusta ajatuksen juoksussa. Hänen epämääräinen soperruksensa investoinneista ja kuluista saa Markon havahtumaan pullalautasen ääreltä.

– Pane sittenkin henkilöstökuluihin, se on loogista. Henkilöstöhän tässä kuluttaa.

– Aivan! Henkilöstökulu. Se on kulu, joka aiheutuu henkilöstön toiminnasta, järkeilee Tero.

Ammattiliiton järkevin investointi

Asiamiehet jäävät pohtimaan Markon heittämää ajatusta investoinnista. Terolle investointi ei ole niinkään tuttu termi, mutta hän muistelee osallistuneensa nuorena kaupan myyjänä inventointiin laskemalla ongenkoukkuja irtomyynnistä.

– Investointi on sitä, kun laitetaan raha poikimaan, kertoo Marko ja jatkaa, että hänen mielestään henkilöstö on ammattiliiton järkevin investointi.

– Investoinniksi lasketaan myös varaston kasvu, säestää Tero ja taputtaa vatsaansa.

Asiamiehet ihmettelevät, miten voikaan olla olemassa investointeja ja kuluja? Miksi yleensä puhutaan henkilöstökuluista eikä henkilöstöinvestoinnista?

Nyt taitaa olla oikea hetki ottaa asiasta selvää.


Akavan työelämäasioiden päällikkö Lotta Savinko, mitä ovat henkilöstökulut?

– Henkilöstökuluja ovat palkkojen lisäksi erilaiset vakuutusmaksut ja eläkekulut. Muihin henkilöstökuluihin voidaan laskea esimerkiksi henkilöstön koulutuksesta, työterveyshuollosta ja erilaisesta virkistys- ja liikuntatoiminnasta sekä henkilökunnan lahjoista aiheutuneet kulut.

Pääosa kirkon työstä on henkilöstövaltaista, ja usein henkilöstökulut esitetään negatiivisena asiana. Yleisemminkin kulu arvotetaan pahaksi ja investointi hyväksi – onko tämä jako järkevä enää muussa kuin kirjanpidossa?

– Työntekijäintensiivisillä aloilla on isot henkilöstökulut, koska työn tekevät ihmiset, eivät koneet. Kulu ei ole itsessään paha asia, kysymys lienee enemmän käyttötarkoituksesta ja suhteesta tuotokseen. Investointi kuulostaa vaikuttavalta ja tärkeältä, mutta huonojakin investointeja on. Tietysti on ikävää, että ihmisistä puhutaan vaan kuluina. Eihän kukaan palkkaa työntekijöitä, ellei siitä koituisi työnantajalle hyötyä.

Voiko henkilöstön nähdä investointina ja mitä se tarkoittaisi?

– Henkilöstön täytyy olla investointi! Miksi palkata ihmisiä, jos sitä ei nähdä panostuksena työpaikan tulokseen ja parempaan toimintaan? Tämä tarkoittaa, että rekrytointi ja perehdyttäminen on hoidettava hyvin. Myös työntekijän osaamisen kehittämisestä on huolehdittava. Uskon, että jokainen työntekijä haluaa tehdä parhaansa, kun työpaikoilla toimitaan yhdenvertaisesti ja luodaan ilmapiiri, jossa voi tuoda esiin kehitysideoita ja kertoa myös epäkohdista.

Mitä merkitsisi kirkon työkulttuurille, jos henkilöstöstä ei puhuttaisi enää lainkaan kuluna vaan investointina?

– Ainakin se toisi paremmin esille sen, että henkilöstöä ja heidän osaamistaan arvostetaan ja siitä halutaan pitää huolta. Pelkkä termin muutos ei riitä, vaan investoinnista on pidettävä huolta. Työntekijä on tuottava, kun osaaminen ja työt ovat kohdillaan, työkykyä tuetaan ja osaamista kehitetään suunnitelmallisesti. Hyvinvointiin, työkykyyn ja osaamiseen panostaminen näkyy sairauskulujen vähentymisenä ja parempana työhyvinvointina sekä työkykynä. Tästä on lukuisia esimerkkejä.


Teksti Tero Fleminch ja Marko Pasma
Kuva Liisa Takala