Toivoa on – Dino kysyi uusilta valituilta

0
339

Kirkolliskokoukseen valittiin Maskun seurakunnan diakoni Marita Hietanen, Herttoniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Juha ”Juuso” Perilä ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kasvatuksen työalajohtaja Ville Kämäräinen

1. Miltä vaalivoitto nyt tuntuu?Ville: Vaalin tulos hämmästytti. Tein kyllä mielestäni ihan hyvää vaalityötä, mutta yllätyin silti tuloksesta positiivisesti. Osallistuin valitsijalistani yhteiseen vaalityöhön. Julkaisin muutaman yleisönosastokirjoituksen maakuntalehdissä. Kampanjoin somekuplassani ja tein blogisivun. Laitoin vaalikirjeen osalle ihan etanapostilla ja osalle sähköpostilla. Otin suoraa kontaktia äänestäjiin ja ehkä isoimpana juttuna luulen, että minulla on ollut myötämielisiä puolestapuhujia. Suuri kiitos heille!

Ville Kämäräinen

Juuso: Olen edelleen hämmentyneen kiitollinen. Oli kuitenkin pieni yllätys tulla valituksi. Olen kiitollinen siitä, että moni ihminen on uskonut minuun. Ehdokas minusta tuli vahingossa. Olen aina tehnyt vaalityötä muiden puolesta. Tämän tiimoilta kysyttiin, tiedätkö jonkun ketä voisi kysyä ehdokkaaksi. Kuulen vastaavani: Minä voisin ruveta. Jos jotain tiedän, niin sen miten kirkollisissa vaaleissa äänten saanti toimii: Yhtään irtoäänestäjää ei ole. Vuori oli korkea kiivettäväksi, mutta onneksi löytyi niitä ihmisiä, jotka uskoivat minun antavan jotain hyvää kirkolle ja kertoivat siitä läheiselle ystävälleen, joka sai äänestää. Se toi vaalivoiton.

Juha Perilä

Marita: Olen todella yllättynyt saamastani äänimäärästä. Samalla olen hyvin kiitollinen ja nöyrä minua kohtaan osoitetusta luottamuksesta. Olen kerran aikaisemmin ollut ehdolla kirkolliskokoukseen, edellisissä vaaleissa. Vaalimainontaa tein siten, että teetimme kahden muun salolaisen samaan valitsijayhdistykseen kuuluvan ehdokkaan kanssa 95 mainospostikorttia, jotka lähetimme lähiseudun äänioikeutetuille. Pari päivää ennen varsinaista äänestyspäivää tein henkilökohtaiselle Facebook-sivulleni mainoksen, jossa kerroin ehdokkuudestani. Olen toiminut erilaisissa luottamustehtävissä Salon seurakunnassa vuodesta 2009. Sillä olen luonut pohjaa luottamuksen syntymiselle äänestäjieni keskuudessa.

Marita Hietanen

2. Mihin aiot vaikuttaa tulevalla kirkolliskokouskaudella?

Ville: Ratkaisuihin, jotka oikeasti keventävät kirkon rakenteita. Kasvatus- ja perhenäkökulman säilymiseen kirkon prioriteeteissa korkealla. Tässä asiassa yksi haara on nuorisotyöntekijöiden asemoituminen virkakysymykseen (diakonaatti). Avioliittoasiaan pitää myös saada joku tolkku. Uskon, että se syntyy kompromissin kautta.

Juuso: Nuorisotyön puolen pitämiseen. Yksi idea on yrittää saada piispat joihinkin omien hiippakuntiensa rippikouluihin vierailulle. Näin saadaan riparille vielä enemmän näkyvyyttä. Diakonaatti-asiaa ei saa päästää unohtumaan. Toivon, että olen välittämässä niiden ihmisten ajatuksia, jotka minut sinne toivoivat.

Marita: Tavoitteeni on tuoda diakoniatyön asiantuntijuutta mukaan kirkon päätöksentekoon. Kirkon jäsenmäärä laskee, mutta diakoniatyön asiakasmäärät eivät ole laskeneet, vaan päinvastoin. Yhteiskunnan kiristäessä sosiaalipalveluitaan paine diakoniatyön aineelliselle, henkiselle ja hengelliselle avun ja tuen antamiselle kasvaa. Minulta on jo kyselty myös diakonaatti-uudistuksesta. 

3. Mitä odotat tulevalta kirkolliskokouskaudelta?

Ville: Monenlaista kovaakin istumalihaksia vaativaa työtä, asioihin perehtymistä, tympääntymisiä, mutta myös asioiden eteenpäinmenoa ja sellaisen kirkon huomista, joka näyttäytyy kutsuvana ja inhimillisenä yhteisönä.

Juuso: Odotan, että kirkon sisällä saadaan hommaa rauhoitettua ja jokainen löytää levollisen paikkansa. Meillä ei kirjaimellisesti ole varaa siihen, että joku iso ryhmä lähtee kirkosta. Kansankirkon aika on silloin ohi.

Marita: Suhtaudun kirkolliskokousedustajuuteen rohkeasti ja avoimin mielin. Olen kuullut, että täysistuinnoissa pidettyjen puheenvuorojen ja valiokuntatyöskentelyn lisäksi tärkeitä vaikuttamisen paikkoja ovat myös kahvi- ja lounastaukojen aikana käydyt keskustelut sekä käytäväkeskustelut. Odotan innokkaana ja toiveikkaana uusia tuttavuuksia ja verkostoitumista.


Vaalijärjestelmä on menneen talven lumia

Äänestysaktiivisuus jäi kirkolliskokous-vaaleissa alhaiseksi. Pappisedustajien vaalissa äänestysprosentti oli vain 65,5 prosenttia. Tämä on erikoista, sillä kaikilla papeilla on automaattisesti äänioikeus, mutta silti tätä oikeutta käyttää vain kaksi kolmasosaa. Samaan aikaan suuri joukko muita työntekijöitä on vailla äänioikeutta, vaikka intoa ja halua olisi äänestää.

Maallikkojäsenten vaalissa äänestys-prosentti oli 77,3 prosenttia. Tässä joukossa oli myös kirkon hengellisen työn työntekijöitä, kuten nuorisotyönohjaajia ja diakoniatyöntekijöitä, jotka ovat kotiseurakuntansa luottamushenkilöitä.

Viime vuosina on tuotu yhä vahvemmin esiin tarve uudistaa kirkon vaalijärjes-telmää. Vain muutamilla seurakuntalaisilla oleva äänioikeus ja yhden ammattikunnan privilegio alkaa näyttää tämän päivän kirkossa menneen talven lumilta. Mitään suuria uudistuksia tuskin on silti odotettavissa tämän kirkolliskokouksen aikana. 


 

Teksti Arja Lusa ja Marko Pasma  
Kuvat: omat arkistot