Maailma muuttui kertaheitolla, kun koronavirus tuli ja pyyhki mukanaan totutut tavat tehdä töitä. Nyt elämme ajassa, jonka käänteitä ja seurauksia on vaikea ennustaa. Kysyimme diakonian ja kasvatuksen asiantuntijoilta, miten koronavirus on vaikuttanut heidän työhönsä.
Anu Viippola Kuopion Männistön seurakunnasta vaihtoi juuri koronan kynnyksellä työnkuvansa painopisteitä. Hän siirtyi 80-prosenttisesti diakoniatyöhön ja loput 20 prosenttia jäi nuoriso- ja rippikoulutyölle. Diakoniatyön kieli on ollut osittain uutta ja asioiden selvittäminen on vienyt aikaa. Välillä Viippolasta tuntuu, että hän tekee moninkertaisen työn, ennen kuin tulee valmista.
– En kuitenkaan koe uupuvani. Arvostan diakonin työtä. Nyt koronan aikana kuulen puheluissa enimmäkseen ihmisten elämän nurjista puolista, mutta revin ilon siitä, että pystyn auttamaan heitä.
Viippola toimii EU-ruoka-asioissa yhteyshenkilönä ja välittää tarvittaessa vapaaehtoisille kauppatilauspyyntöjä.
– EU-ruuan hakijoiden määrä on lisääntynyt, sillä vakituisten asiakkaiden lisäksi on tullut useita uusia ruoka-apua tarvitsevia ihmisiä, hän sanoo.
Viippola myös koordinoi yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa lastenohjaajien töitä lapsiperheiden hyväksi. Perheet ovat tarvinneet lastenohjaajilta apua mm. lasten kanssa ulkoilemiseen.
Puhelimessa vierähtää tunteja
Koronan myötä sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet, ja siitä kärsivät vanhojen lisäksi myös nuoret.
– Soittelen kymmenille diakoniatyön asiakassenioreille, ja he soittelevat minulle. Myös diakonian sielunhoitopuhelut tulevat minulle. Ihmisten tavoittaminen ja kuuleminen on päätyöni. Kun tähän lisää vielä nuorten yhteydenotot, puhelimessa vierähtää päivittäin tunteja, Viippola kertoo.
– Nuorisotyössäni on diakoninen ote. Teen kotikäyntejäkin, jos kutsu tulee. Tuntuu, että toisinaan olen koko ajan käytettävissä. Rajaaminen ei ole helppoa. Välillä mietin, minkä hatun laitan tänään päähän, diakonin vai nuorisotyönohjaajan, Viippola naurahtaa.
Toisten auttamisen lomassa pitäisi jaksaa hoitaa myös itseään. Viippola on tästä hyvin tietoinen ja mainitsee voimavaroikseen oman sosiaalisen verkostonsa sekä laulamisen ja musiikin.
– Myös se kantaa poikkeusoloissa, että koen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Juuri tätä kirkon pitää tehdä. Kuunnella ihmisiä sekä olla mukana tarjoamassa ruoka-apua.
”Tehtävämme on ylläpitää toivoa”
Mia Salmio Helsingin Munkkiniemen seurakunnasta vastaa lähiesimiehenä vanhus-, aikuis- ja vapaaehtoistyöstä 30 vuoden kokemuksella. Ensireaktio koronaan oli seurakunnan ryhmätoiminnan lakkauttaminen kuin seinään.
– Viikoittaisen yhteisruokailun tilalle tuli akuuttiruokakassit, joista osa on viety asiakkaan kotiovelle asti, Salmio kuvaa.
Myös diakoniatyöntekijöiden kotikäynnit lakkautettiin pääsääntöisesti. Työntekijöiden työhuoneisiin ilmestyivät plexit, visiirit, hanskat ja maskit. Salmio kertoo, että joitakin asiakkaita on otettu vastaan diakoniatoimistolla myös koronan aikana.
– Iso osa asiakastyöstä on siirtynyt puhelimeen, mutta myös näissä olosuhteissa on välttämätöntä ja tarpeellista kohdata ihminen kasvotusten. Hän voi olla vaikkapa itsemurhan partaalla oleva yksinäinen, jolla ei ole ketään kenelle puhua. Aiemmin hän ehkä haki seuraa tutusta kuppilasta, mutta nyt sekin on suljettu. Meidän tehtävämme on ylläpitää toivoa kaikissa olosuhteissa. Erityisesti silloin, jos ihminen miettii, tekeekö itsemurhan vai ei.
Keskusteluapua ovat pyytäneet myös äidit ja isät, joilla on vaikeuksia kestää haastavaa tilannetta perheessä.
– He ovat halunneet jutella, koska ovat pelänneet oman tai läheisen mielenterveyden puolesta, Salmio sanoo.
Huoli jatkosta on läsnä
Diakoniatyössä on pitänyt kiirettä senkin takia, että epidemian ensivaiheessa kaikki yli 80-vuotiaat soitettiin läpi ja heidän avuntarpeensa kartoitettiin. Salmio sanoo, että diakoniatyö on nopea liikkeissään ja sopeutuu ketterästi muutoksiin. Huoli jatkosta on kuitenkin koko ajan läsnä.
– Miten tavoitamme aiemmin ryhmätoiminnassa käyneet ihmiset? Kaikilla ei ole digiloikkaan vaadittavia laitteita. Miten seurakuntayhteys pidetään yllä? Pappien striimaukset eivät tavoita läheskään kaikkia ikäihmisiä. Koko ajan mietimme, miten yhteisöllisyyttä voisi lisätä. Mitä muuta pitäisi vielä tehdä seurakuntalaisten hyväksi.
Salmion mukaan työmäärä on lisääntynyt koronan aikana. Hän ohjeistaa tiimiläisiään pitämään 1–2 päivää viikossa etänä, jotta kontaktien määrä olisi vähäisempi ja he pysyisivät terveinä.
– Työssämme on paljon käytäntöä, jota ei voi tehdä etänä. Yksi sääntö on kuitenkin ehdoton: ei sairaana töihin.
Digityö on kasvanut
Diakoniatyöntekija Mikko Huuhtanen kertoo kuulumisia Ylöjärven seurakunnista.
– Korona-aika on vaikuttanut ennen kaikkea siten, että digidiakoniatyö on kasvanut. Se pitää sisällään mm. Teamsin käyttöönoton, youtuben ja sosiaalisen median kanavat. Lisäksi puhelimitse tehdyt yhteydenotot erityisesti ikäihmisille ovat kasvaneet.
Koronatilanne näkyy diakoniatyön arjessa ruoka-avun lisääntymisenä, jossa on Huuhtasen mukaan selkeä piikki.
– Se näkyy myös yrittäjien ahdinkona, sekä perheiden ja varsinkin yksinhuoltajien ahdinkona, hän lisää.
Huuhtanen arvioi, että työntekijät jaksavat poikkeusoloissa ihan hyvin. Siihen vaikuttaa hyvä tiimi, debriefingit ja toimiva esimiestyö. Työn määrä on Ylöjärvelläkin ajoittain lisääntynyt.
– Tulee hetkittäin tiettyjä päiviä ja aikoja, jolloin saamme selkeästi enemmän yhteydenottoja. Soittajat kaipaavat usein ruoka-apua sekä tukea kriisiluontoiseen tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen.
”Emme jääneet surkuttelemaan”
Nuorisotyönohjaaja Noora Kähkösen seurakunnassa Joensuussa siirryttiin heti maaliskuun puolessavälissä etätöihin. Kaikki kokoukset ja suunnittelut siirrettiin verkkoon.
– Lähetimme postia seurakuntalaisille ja soitimme heille. Tiedotimme, että olemme edelleen töissä. Rippikoulu on meillä jatkunut myös etänä. On ollut tärkeä viestiä, että sitä ei ole peruttu ja kaikki saavat vielä tämän vuoden puolella juhlia konfirmaatiota.
– Toimin tiimin lähiesimiehenä, joten pyrin tarkkaan seuraamaan ja olemaan kuulolla, miten työntekijät jaksavat ja että kaikilla on työtä sopivassa määrin. Olemme moduulityöajassa, joka on helpottanut tilannetta kovasti.
Kähkösen oma työala on varhaisnuorisotyö, johon kuuluu paljon kouluyhteistyötä. Etäkouluaikana yhteistyö muuttui.
– Teimme muutamia oppituntivideoita ja kuvasimme päivänavausvideoita. Kerhotoimintaa korvasimme tekemällä kerran viikossa youtubeen kerhovideon. Arki-iltaisin julkaisemme iltarukousvideon. Lasten kanssa juttelemme myös whatsappissa.
Kova halu normaaliin
Kähkösen mukaan työnmäärä on pysynyt suunnilleen ennallaan. Kuormittavuutta on tuonut uusien välineiden, ohjelmien ja tekniikan opettelu.
– Kuormitusta on tuonut myös se, ettei tiedä, milloin tilanne taas normalisoituu sekä tietysti huoli omasta ja läheisten terveydestä.
Kähkönen uskoo, että jotkut nyt kehitellyt asiat jäävät myös jatkossa toimintamalleiksi.
– Minusta meidän tiimi on sopeutunut tähän tilanteeseen hienosti. Emme ole jääneet surkuttelemaan, vaan ottaneet sen pikemminkin haasteena ja mahdollisuutena kehittää työtä ja itseämme. Kaikilla on kyllä kova halu päästä toimimaan lasten, nuorten ja perheiden kanssa myös ihan kasvotusten.
Megatrenditja korona
Sitra laati jo ennen koronaa viisi megatrendiä kuvaamaan maailman menoa. Ne tuntuvat liippaavan läheltä monia koronakeskustelun piirteitä.
Yksi megatrendeistä on väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen. Sen jännitteet ovat läsnä myös koronataistelussa. Väestön ikääntymisen ja monimuotoistumisen myötä nähdään näkemysten kärjistymistä, vahvaa vastakkainasettelua ja kaipuuta rakentavaan arvokeskusteluun.
Nyt joudutaan tosiaankin miettimään, miten pitäisi tasapainotella nopeiden toimien ja eriarvoisuuden vähentämisen kesken. Onko esimerkiksi ikäihmisten eristettynä pitäminen suojelemista vai kaltoinkohtelua?
Teknologia sulautuu kaikkeen -megatrendi näyttäytyy arjessa sekä uhkana että mahdollisuutena. Diakonia- ja nuorisotyöntekijät kohtaavat ikäihmisiä ja syrjäytyneitä, joilla ei ole mahdollisuuksia huimaan digiloikkaan ja verkostojen ylläpitämiseen teknologian avulla. Olemme menossa kohti maailmaa, jossa taloudellisen, teknologisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen määrä ja verkostojen laajuus määrittävät valta-asemaa.
Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire, kuuluu yksi Sitran megatrendeistä Se ennustaa, että seuraavat 10 vuotta ovat ratkaisevia sen kannalta, kuinka hyvin onnistumme yhteiskunnan jälleenrakentamisessa kestäväksi ja palautumiskykyiseksi sekä toisaalta sopeutumaan ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen tuomiin muutoksiin.
Tulevat vuodet näyttävät, mitä koronavirus tekee tälle aika-arviolle. Antaako se vauhtia ekologiselle jälleenrakennukselle ja ohjaa kohti ilmastoystävällisiä päätöksiä – vai tapahtuuko jotakin ihan muuta.
Kursiivilla olevat kohdat on lainattu Sitran megatrendeistä. https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf
Sitran julkaisemat viisi megatrendiä ovat:
1. Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire
2. Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu
3. Verkostomainen valta voimistuu
4. Teknologia sulautuu kaikkeen
5. Talousjärjestelmä etsii suuntaansa
Teksti Tiina Usvajoki
