Näkymätön vihollinen

0
1424

Elämme poikkeuksellisia aikoja nykyajan havinassa. Korona on varmasti tämän sukupolven pahin ja suurin koettelemus. Tämä tilanne voisi olla verrattavissa 1500-luvun ruton aikaan, jolloin ihmisiä menehtyi ja monet kaatuivat taistelussa. Sama pätee tämän päivän koronapandemiassa. Käymme taistelua näkymätöntä vihollista vastaan. Se yrittää nujertaa meidät.

Monelle tämä aika on kuin painajaista. Silti ei tule luopua toivosta. Korona on jo saanut paljon muutosta yhteiskunnassamme aikaan. Voisiko tilanteessa nähdä jotain hyvääkin? Ihmisillä on ollut nyt aikaa olla perheidensä kanssa ja tehdä niitä asioita, joita ei ole muutoin ehditty tehdä. Ehkä tämän jälkeen ihmiset osaavat arvostaa normaaleja elämän asioita, pieniäkin. Ystävän näkemistä kasvokkain, leffassa käyntiä tai iltaa lempiravintolassa. Ehkä netissä tapahtuva kontakti vähenee, ja ihmiset haluavat nähdä toisiaan ihan elävässä elämässä. Ehkä tämän jälkeen osaamme arvostaa asioita, jotka aiemmin ovat olleet itsestäänselviä.

Elämme hyvinvointivaltiossa, ja meillä on asiat aika hyvin. Tämän kaltaiset suuret ilmiöt – tragediat – yleensä herättelevät ihmistä jollain tavalla. Tämä voi olla muutos ja alku parempaan. Me olemme vastuussa siitä, miten alamme epidemian liennyttyä toimimaan. Olisiko nyt aika tehdä hyviä tekoja ja oikeasti välittää toisistamme?

Kaikilla ei ole mahdollisuutta nähdä läheisiään rajoitteiden takia, mikä voi olla raskasta. Asioilla on yleensä kaksi puolta. Vaikka ihmisillä on nyt paljon aikaa toisilleen, jotkut saattavat olla vielä enemmän yksin. Sinulle, joka tässä tilanteessa olet yksin, toivon paljon voimia. Ja sinä, joka tiedät jonkun olevan yksin, soita vaikka hänelle. Se saattaa merkitä hänelle todella paljon. Ei unohdeta yksinäisiä.

Päättäjämme ovat toimineet oikein, kun paikkoja on laitettu kiinni. Se on edistänyt viruksen hitaampaa leviämistä ja säästänyt ihmishenkiä. Se on pääasia. Jäämme toivomaan, että tilanne helpottaisi mahdollisimman pian. Tämä jääköön Korkeimman käteen. Siihen asti pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.

Krista Lyyränen
lyyranenkrista@gmail.com