Onko kirkollinen toimitus aitoa toimintaa?

0
48

Kirkollinen toimitus on performatiivinen tapahtuma, jolla on omat lavasteensa, vuorosanansa ja määritellyt funktionsa.

Kanadalainen sosiologi Erving Goffman (1922–1982) tunnetaan omaperäisenä vuorovaikutuksen kuvaajana. Hänen teoksensa Frame Analysis kuuluu sosiologian klassikoihin siitäkin huolimatta – tai ehkä juuri siksi – että siitä on vaikea saada otetta. Samalla se avaa pettämättömällä tarkkuudella vuorovaikutuskuvioiden maailmaa. Vuorovaikutuksen analyysiin hän on tuonut käsitteen kasvotyö. Se viittaa vuorovaikutuksen rituaalisiin elementteihin, joiden tarkoituksena on selviytyä vuorovaikutustilanteesta siten, että osapuolet voisivat ”säilyttää kasvonsa”. Näitä arkielämän rituaaleja voidaan kutsua mikrososiologisiksi ilmiöiksi, sillä ne tapahtuvat tavallisen elämän pyörteissä ja jäävät usein huomaamatta. Goffman on paikoin piinallisen yksityiskohtainen ja toisaalta ilahduttavan luova jokapäiväisen elämän tapahtumien tulkitsija.

Kehyksellä Goffman tarkoittaa näkökulmia, joiden kautta erilaiset tilanteet saavat merkityksensä. Kehystäminen on asioiden tarkastelua tietyissä raameissa. Samankaltainen tapahtuma saa erilaisen merkityksen riippuen siitä, miten se on kehystetty. Jos kuulemme ihmisen huutavan kadulla: ”Soittakaa poliisi!” alamme etsiä puhelinta, jolla soittaa. Jos kuulemme ihmisen huutavan teatterin lavalla: ”Soittakaa poliisi!”, todennäköisesti emme soita, vaikka henkilö vaikuttaisi kuinka epätoivoiselta.

Mihin toiminnan aitous perustuu?

Goffman kritisoi sitä, että termiä ”aito” käytetään vertailun käsitteenä. Usein arkipäiväinen asetetaan ”alkuperäiseksi” ja muu nähdään sen kopiona. Kun teemme näin, emme enää ymmärrä, millaiset kulttuurilliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat ”arkipäivän” tekemisiimme. Onko urheilu alkuperäistä toimintaa vai huono kopio metsästämisestä ja sotimisesta? Arkemme siis koostuu toiminnan erilaisista kerrostumista ja niihin liittyvästä kehystämisestä. Toiminnan aitous ei perustu sen alkuperään, vaan sen merkitys kytkeytyy siihen, millä tavalla se kehystetään.

Kehysanalyysi on rituaalien tutkimuksessa vaikeasti ohitettavissa, mutta luterilaisen kirkon toimitusten tutkimuksessa sitä on tietääkseni käytetty niukasti. Jarmo Kokkonen nostaa Goffmanin esille kiinnostavassa väitöskirjatutkimuksessaan Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa (2016). Kokkosen väitöskirjassa paneudutaan rippikoululeirin mikrososiologisiin rituaaleihin, kuten esimerkiksi ruokalauluun tai iltaohjelman kehyksiin.

Mikrososiologisten rituaalien rinnalla rippikoululeireillä eletään myös selkeän uskonnollisia rituaaleja, kuten leirijumalanpalveluksia. Kokkonen tuo esille, kuinka leirijumalanpalveluksessa pappi pukeutui normaaliin tapaan albaan ja stolaan, mutta toimitti sen paljain varpain. On selvää, että konfirmaatiojumalanpalveluksessa tällaista ei tapahdu. Rippikoululeirin kehyksissä jumalanpalveluksen toimittaminen paljain varpain on vuorovaikutuskuvion kannalta hyväksyttävää, mutta konfirmaation yhteydessä se uhkaisi vakavasti sekä papin että muiden osallistujien kasvoja.

Kysymys menettää merkityksensä

Kirkollinen toimitus on performatiivinen tapahtuma, jolla on omat lavasteensa, vuorosanansa ja määritellyt funktionsa. Mikäli toimituksen performanssia tarkastellaan suhteessa arkielämään, joka edustaa aitoutta ja rationaalisuutta, tapahtuma saa käsittämättömän muodon. Jos taas ihmiselämän tapahtumat nähdään erilaisina kerrostumina, joiden merkitys avautuu siitä, kuinka ne kehystetään, koko kysymys ”aitoudesta” menettää merkityksensä. Ennemminkin herää kysymys, millä tavalla kokemus aitoudesta syntyy? Ja toisaalta myös: Onko elämä itsessäänkään muuta kuin performatiivinen tapahtuma, jossa esitetään itseä erilaisissa lavastuksissa? 

Kirjallisuus: 

Goffman, E. (1959). The presentation of self in everyday life. London: Penguin Books. 

Goffman, E. (1974). Frame analysis: An essay on the organization of experience. Cambridge, Mass: Harvard University Press. 

Goffman, E., Koskinen, K. & Luhtakallio, E. (2012). Vuorovaikutuksen sosiologia. Tampere: Vastapaino. 

Kokkonen, J. (2016). Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa. Diss. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 123. Tampere: 

Kirkon tutkimuskeskus.

Teksti: Helena Kauppila, 
kirkon alan lehtori, TM, pastori, psykoterapeutti, et. perheterapeutti, 
Diakonia-ammattikorkeakoulu