Työkuviot lienevät jokaisella kirkonrottakollegalla muuttuneet tänä keväänä koko lailla, joko kohtalaisesti tai enemmän. Tämä aika on myös saanut itseni syväilemään toimintojemme olemusta. Eikö olekin niin, että seurakunnan perusrehua on nimenomaan luoda erilaisia tilanteita ja tapahtumia? Sellaisia, joissa ihmiset kokoontuvat hieman eri tavoin, samoihin arvoihin kuitenkin yhtyen ja niiden äärellä operoiden. Koota jengiä yhteen.
Kun kansaa ei voi enää kerätä kokoon, pitää luoda (miltei) uusia tapoja välittää firmamme asiat. Kirkon digiloikka on ollut väistämättömyys. Se on onnistunut kohtuullisen hyvin. Kaikista työntekijöistä ei ole voinut kehittyä somevaikuttajia tahi innovatiivisia verkkosananjulistajia. Mutta hyvää tahtoa ja yritystä on riittänyt – ja eikö eräs toistamamme ihana fraasi olekin, että ”sinä riität”?
Olemme järjestäneet työmaallani Töölön seurakunnassa Pop-messuja 15 vuotta. Päätimme toteuttaa pääsiäispäivään sijoittuneen messun samalla kuviolla kuin seurakuntamme muutkin messut. Kuvata kupletti etukäteen ja heittää homma YouTubeen. Kuviossa oli haasteensa, kas kun messun bändivetoinen musiikki vaati tallennustekniikalta hieman enemmän. Onneksi vakiomiksaajallamme on hallussa niin kuvan kuin äänenkin käsittely. Vähän enemmän vaan rautaa ja piilevyjä kirkonmäelle, tuona kertana sitten siis.
Messun juontaminen, artistivieraana toimineen Marjo Leinosen haastatteleminen ja esirukous-osion veto kulkivat selkärangassani lukuisien vuosien rutiinilla. Tyhjät penkit eivät tuntuneet surullisilta, vaikka moista tunnetta ennalta hieman ajattelinkin saapuviksi. Kotoinen kirkkomme tuntui kyllä muuttuneen väliaikaiseksi studioksi. Kun tallennushetkellä kuvitteli seurakunnan olevan kameran toisella puolella, kuvio tuntui luontevammalta.
Yhteenvetona totean projektin olleen hyvin myönteinen kokemus. Emme tiedä, milloin se paljon puhuttu uusi normaali alkaa, mutta luulen että tämä aika tulee jättämään pysyvän jäljen seurakuntien streamaus- ja verkkotallenne-työhön. Olen kuullut jo lukuisia vuosia sitten pyyntöjä Pop-messujen kuvaamisesta:”kun teillä on niin kiintoisia artisteja enkä pääse just silloin paikalle”. Luulen, että kovinkin useaan kirkkorakennukseen kiinnitetään videokamerat pysyväisluonteisesti tämän kriisin myönteisenä sivuvaikutuksena. Näin ajat muuttuvat, eskoseni, osallistuminen seurakunnan toimintaan ei tästä ajasta eteenpäin edellytä enää läsnäoloa sen tiloissa.
Ja Marjo Leinosen veto, voi jukran pujut, miten hänen tulkitsemansa vanhat soulit ja gospelit lähtivätkään kirkossa kiitämään! Suosittelen maamme loistavimman soul-kuningattaren levytettyä tuotantoa tarkistettavaksi, jos ilmaisunsa ei ole vielä tuttua.
Teksti Mikko Saari
