Selvitin Diakin YAMK-tutkinnon opinnäytetyössäni kahdeksan diakoniatyöntekijän kokemuksia Cable-yhteisövalmennusten ohjaamisesta Helsingin seurakunnissa.
Yhteisötyön metodiikkaan pohjautuvia Cable-yhteisövalmennuksia on toteutettu helsinkiläisissä seurakunnissa kymmenisen vuotta. Samaan metodiin perustuvia Yhteisönrakentaja-koulutuksia on toteutettu myös Diakin avoimena koulutuksena, jossa on ollut mukana mm. kirkon diakonia- ja nuorisotyön sekä kaupungin sosiaalityön ammattilaisia. Cable on kirjainlyhenne sanoista Community Action-based Learning for Empowerment.
Vertaisuuden tärkeys
Yhteisövalmennuksissa työntekijän oma elämäntarina asettuu muiden osallistujien tarinoiden rinnalle. Diakoniatyöntekijät havahtuivatkin entistä vahvemmin huomaamaan, mikä merkitys on oman persoonan likoon laittamisella ja oman elämäntarinan käyttämisellä työvälineenä. Vertaisuuden tärkeys nousi uudella tavalla esiin ja innosti diakoniatyöntekijöitä kehittämään työtä uudella, yhteisöpainotteisemmalla otteella.
Haastattelemani diakoniatyöntekijät kokivat Cable-yhteisövalmennuksen muuttaneen heidän työotettaan entistä enemmän mahdollistavaan suuntaan, sillä valmennukset tuottivat myös paljon uutta toimijuutta. Myös yhteyden rakentuminen monilla eri tavoilla sekä kumppanuuden syveneminen työntekijöiden ja vapaaehtoisten vastuunkantajien välillä nousivat esiin tärkeänä osana valmennusten merkitystä.
Yhteisöllisyys tuo myös haasteita Kannelmäen seurakunnassa Cable-yhteisövalmennusten tuottamaa yhteisöllisyyttä päätettiin vahvistaa myös avointa olohuonetoimintaa lisäämällä. Tämä toi lisää yhteisöllisyyttä diakoniatyön toimitiloihin. Olohuonetoiminnan myötä saatiin todistaa uusien ystävyyssuhteiden syntymistä. Toiminnassa mukana olevat alkoivat myös tukea toisiaan vaikeissa elämäntilanteissa.
Yhteisöllisyyden vahvistaminen toi mukanaan myös haasteita. Työn arki monimutkaistui. Työstä tuli ennakoimattomampaa ja ihmisten keskinäiset törmäyksetkin tulivat tutuksi. Jatkuvaksi pohdinnan aiheeksi muodostui kysymys siitä, miten työntekijöiden, vapaaehtoisten vastuunkantajien sekä olohuonekävijöiden keskinäistä ymmärrystä voisi parantaa.
Keskeneräisyyten heittäytymistä
Oman työkokemukseni ja opinnäytetyöni pohjalta olen alkanut korostaa epäjärjestyksen sietokykyä uutena diakonian ammatillisuuden käsitteenä. Se on keskeneräisyyteen heittäytymistä ja tilan antamista suunnitelmien muuttumiselle. Epäjärjestyksen sietokyky on lähellä resilienssin käsitettä, jonka yksi merkitys liittyy kykyyn muuttua ja rakentaa uutta osaamista toimintaympäristön muuttuessa ennakoimattomasti.
Parhaimmillaan toiminnan toteuttaminen ajoittaisen epäjärjestyksen keskellä sujuu kuitenkin lopulta hyvän yhteistyön hengessä. Jopa toiminnan suunnittelu tapahtuu välillä ikään kuin varkain, toiminnassa mukana olevien kanssa aikaa viettäessä.
Ylöjärven seurakunnan nuorisotyönohjaaja Sanna Leijo osallistui Diakin Yhteisönrakentaja-koulutukseen. Leijo totesi koulutuksen kasvattaneen hänen ammatillisuuttaan merkittävällä tavalla. Hän totesi myös, että haluaa koulutuksen käytyään suunnata ammatillisuuttaan uudella tavalla. Sanna Leijo oivalsi, että on suorastaan mullistavaa antaa lupa keskeneräisyydelle.
– Se antaa työhön joustoa, opettaa nopeaa reagointikykyä ja tekee työstä jotenkin enemmän elämänmakuista. Ei elämä mene muutenkaan aina suunnitelmien mukaan, Leijo toteaa.
Lisää diakoniatyöntekijöiden kokemia merkityksiä ja kuvausta Cable-yhteisövalmennusten muodostamasta yhteisödiakoniatyöstä: www.theseus.fi/handle/10024/264967.
Teksti: Jukka-Pekka Vaittinen
diakoni, sosionomi (YAMK)
Helsingin seurakuntayhtymä