Aloitin opinnot Diakonia-ammattikorkeakoulussa syksyllä 2017. Minulla oli viimein aikaa opiskella unelmieni ammattiin ja sosionomi-diakonitutkinto häämöttäisi joulukuussa 2020.
Painoin pitkää päivää. Lähdin aamulla aikaisin bussilla Vihdistä kohti Helsinkiä ja varmistelin puhelimessa lasten kouluun lähtemistä. Raahauduin illalla bussista kaupan kautta kotiin, ja olin läsnä lapsille. Illan viimeiset tunnit opiskelin, pahimmillaan painoin pääni tyynyyn neljä tuntia ennen aamuherätystä.
Jumala antaa meille uusia alkuja ja korvaavia kokemuksia. Ehdin parin vuoden sisällä muuttaa kaksi kertaa, särkyä palasiksi, solmia avioliiton rakastamani miehen kanssa ja rakentua uudelleen. Sain tehdä sosionomiopintojen työharjoittelun haastavien nuorten parissa ja aloittaa odotetun diakoniaharjoittelun kotiseurakunnassani iloiten, että kaiken jälkeen olen kutakuinkin aikataulussa opintojeni suhteen. Koronakriisin myötä pääsin seuraamaan ytimestä seurakunnan kykyä toimia ja reagoida globaalisti uuteen ja haastavaan tilanteeseen.
Hitsaavatko kriisit ihmisiä yhteen vai erottavatko? Kauhuskenaariossa pakka hajoaa. Osa säntää kohti pelastautumista tai jatkaa normaalisti tuudittautuen väärään turvallisuuden tunteeseen. Ytimestä katsottuna diakoniatyö sisältää joukon rautaisen ammattitaidon omaavia työntekijöitä, joiden johtajan diakoninen sydän sykkii hädässä oleville ihmisille, mutta myös johdettavalle diakoniatiimille.
Auttaja vai autettava? Meistä jokaisesta löytyy molemmat. Emme koskaan tiedä, kohtaako meitä globaali vai henkilökohtainen kriisi. Jokainen on jossain vaiheessa sekä auttajan että autettavan roolissa. Meillä jokaisella on tarina, jonka käsikirjoitus avautuu hetki kerrallaan.
Läpäisin harjoitteluni, mutta jouduin hieman hidastamaan opintojani lapseni ja puolisoni sairastuttua vakavasti. Olin jälleen kasvotusten elämän yllätysmomenttien kanssa. Ymmärsin, että elämä menee aikataulujen edelle.
Sain olla osa parasta työtiimiä, missä koskaan olen ollut. Kun minulle tarjottiin kesätöitä harjoittelupaikastani, en epäröinyt. Työyhteisö on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos työtiimi pitää huolta omistaan, on sen jäsenillä rohkeus ja halu huolehtia avun tarpeessa olevista lähimmäisistään. Kuulla sydämellä. Ajaa hädässä olevien etua sydämellä. Kohdata sydämellä. Asioilla on taipumus selvitä. Et ole yksin. Minä välitän sinusta ja haluan tietää, mitä sinulle kuuluu.
Pia Hiekkanen
sosionomi-diakoniopiskelija
