Maaliin

0
43

”Nyt tiedän, missä asut”, sanoi nuorukainen törmätessämme postilaatikolla. Hän asui perheessä, jota olin diakoniatyöntekijänä ollut tukemassa ja ohjaamassa. Jäi valju olo.

Kuluneena vuotena JUKO on puhunut maalittamisesta, millä tarkoitetaan viranhaltijan tai työntekijöiden yksityisasioiden selvittämistä ja tiedon käyttämistä painostamiseen ja mustamaalaamiseen mm. sosiaalisessa mediassa. Maalittamisesta puhutaan usein esimerkiksi poliisien ja tuomareiden kohdalla, mutta ilmiöön voi törmätä seurakunnassakin. Seurakunnan töistä halutaan toisinaan antaa ruusuinen kuva, josta puuttuvat lieveilmiöt. Työssä yksityisyyden rajat ovat kuitenkin paikallaan.

Kirkossa töissä oleminen leimaa tekijänsä – ilman maalittamisen mustia piirteitäkin. Työyhteisöissä on hyvä tehdä linjaukset työntekijöiden yksityisyydestä ja jaksamisen edistämisestä. Työnantajalla on velvollisuus puuttua työntekijän terveyttä tai turvallisuutta vaarantaviin tekijöihin.

Työntekijät kantavat vastuunsa työstään, mutta moni haluaa työn ja vapaa-ajan selvempää erottamista, asianmukaisen palkan ja oikeudenmukaista johtamista sekä työaikalain noudattamista.

Sopimisen maailmassa oli realismia. Kirkon virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa tehtiin yleisen linjan mukainen sopimus. Vihdoinkin arkipyhinä tehdystä työstä saa lisävapaapäivän, mikä lisää oikeudenmukaisuutta seurakuntatyössä. 

Sopimuksen sisällöstä lisää tämän lehden edunvalvontasivuilla.Opiskelijapalstalla Pia toteaa: ”Työyhteisö on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos työtiimi pitää huolta omistaan, on sen jäsenillä rohkeus ja halu huolehtia avun tarpeessa olevista lähimmäisistään. Kuulla sydämellä. Ajaa hädässä olevien etua sydämellä. Kohdata sydämellä. Asioilla on taipumus selvitä. Et ole yksin. Minä välitän sinusta ja haluan tietää, mitä sinulle kuuluu.”

Tiina Laine
toiminnanjohtaja, Dtl
tiina.laine@dtl.fi