Olen tällä hetkellä mielestäni onnellisessa asemassa työskennellessäni Lasten ja nuorten keskus ry:ssä, koska minulla on työaika. Kyllä, olen onnellinen siitä, että työni on työnantajani puolelta selkeästi ajallisesti määritelty. Työaika antaa minulle raamit, jonka sisään suunnittelen tehtäväni. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö välillä tulisi niitä ympäripyöreitä päiviä, mutta niiden päivien jälkeen voin hyvällä omallatunnolla pitää vapaapäivän ylityötunneista ja laittaa työpuhelimeni kiinni.
Tällaista luksusta minulla ei ole ollut seurakunnassa nuorisotyönohjaajana ikinä. Toki olen voinut tehdä lyhyemmän päivän toimistolla tai kotitoimistopäivän. Joka tapauksessa minun on kuitenkin pitänyt olla tavoitettavissa, koska on työpäivä. Aamusta myöhään iltaan tai yöhön kestävän työpäivän jälkeen tarvitaan oikeaa palautumista, ei “mukavapaata” tai vähän kevyempää työpäivää. Työajan kanssa tämä on mahdollista.
Ja arvatkaa mitä! Olen tehnyt myös leirityötä täysipainoisesti, vaikka olen työajallinen työntekijä. Leirin jälkeen olen saanut asianmukaisesti useamman päivän vapaata, jotta voin palata työhöni virkeänä ja aktiivisena. Tämä ei ole pelkästään työntekijän etu vaan myös työnantajan etu. Työpaikalla on levänneitä ammattilaisia eikä pahimmillaan juuri ja juuri työkykyisiä ihmisraunioita.
Olen myös käynyt kampaajalla ja vienyt lapsen hammaslääkäriin keskellä työpäivää. Näihin olen käyttänyt kertyneitä ylitöitä. Työajallisuuteni ei ole ollut esteenä toimittaa omia henkilökohtaisia asioita kesken työpäivän, päinvastoin, työajan kanssa tämäkin on mahdollista. Kun on työaika, vapaa on oikeasti vapaata eikä minun tarvitse pohtia, onko minun kuitenkin oltava tavoitettavissa kaiken varalta.
Työajallisuus vaatii minulta suunnitelmallisuutta, aikatauluissa pysymistä ja työn rajaamista. Se ei kuitenkaan ole vienyt mahdollisuutta innostua, kehittää, suunnitella ja toteuttaa työtäni täysillä. Olen aina tehnyt työtäni intohimoisesti ja nautin ammatistani niin nykyisessä tehtävässäni kuin nuorisotyönohjaajana. Nyt työajallisena huomaan kuitenkin nauttivani työstäni vieläkin enemmän. Minun ei tarvitse venyä toistuvasti tai jos venyn, se korvataan samalla määrällä vapaata. Työajanseuranta mahdollistaa sen, että joko minä tai esihenkilöni huomaa ajoissa, jos työn määrä kasvaa liian suureksi. Jos minulla on liikaa töitä, se näkyy ylitöinä, ja siihen voidaan puuttua. Miten työajattoman työmäärää tai -määrättömyyttä seurataan?
Työaika ei ole mörkö, joka vie kaiken “kivan” ja vapauden työstä. Työaika on hyvä työpari, joka pitää sinusta huolta.
Anna Kärri
anna.karri@lastenjanuortenkeskus.fi
