Nuorten aikuisten osallisuus on puhuttanut pitkään Suomen evankelisluterilaisen kirkon kentällä. Miksi niin moni nuori jättää kirkon? Joel Kantola ja Säde Suutari kuulivat opinnäytetyössään seurakunnassa käyviä nuoria aikuisia.
Kirkon sisällä eri tavoin toimivat jumalanpalvelusyhteisöt ovat yksi nuoria ai-kuisia tavoittanut toimintamuoto. Kysyimme opinnäytetyössämme nuorilta aikuisilta itseltään, miten osallisuus heidän näkökulmastaan toteutuu jumalanpalvelusyhteisöissä. Laadullinen tutkimus toteutui ryhmähaastatteluina etäyhteyksin Agricolamessun, Uuden Verson ja Verkoston kävijöille.
Osana yhteisöä
Osallisuus on moninainen käsite. Nuoret aikuiset luonnehtivat sitä henkilökohtaiseksi kokemukseksi, jossa on tullut kohdatuksi, hyväksytyksi ja kutsutuksi mukaan toimintaan. Tietoisuus asioista, jotka liittyvät yhteisöön ja sen osallistumismahdollisuuksiin, on pohja muulle osallisuudelle. Kun kaikille annetaan mahdollisuus suunnitella, toteuttaa ja vaikuttaa yhteisössä, syntyy vahvempi kokemus siitä, että he ovat osa kokonaisuutta. Yhteenkuuluvuus ja hengellinen yhteys ovat merkityksellisiä asioita kuuluttaessa seurakuntayhteisöön.
Sosiaalinen tarve suurin motiivi
Merkitykselliset tekijät lähtevät liikkeelle ihmisen omista tarpeista ja vahvistavat osallisuutta. Nuoret aikuiset kaipasivat yhteisöltä ihmissuhteita sekä henki-sesti ja hengellisesti lataavia tai voimaannuttavia hetkiä.
Merkittävä tekijä oli sosiaalinen tarve. Se oli suurin motiivi liittyä pienryhmään tai palvelutiimiin. Usko oli yhdistävä asia, mutta sen lisäksi etsittiin muita yhdistäviä tekijöitä, jotta tulisi kuuluksi ja ymmärretyksi. Konkreettisesti se näkyi siten, että lapsiperheet etsivät pienryhmiä, joissa oli samassa elämäntilanteessa olevia pareja. Ihmissuhteiden suuresta arvosta kertoo myös se, että pelot ja huonot kokemukset olivat sosiaalisia, kuten ulkopuolisuuden tai yksinäisyyden tunteita.
Keskeisin löydös opinnäytetyössä oli, että nuorten aikuisten tarpeisiin on hyvä vastata, jotta he jäävät osaksi yhteisöä.
Yhteisön arvoilla on merkitystä
Tarpeiden lisäksi huomasimme seurakunnassa vallitsevan kulttuurin vaikuttavan myönteisesti osallisuuteen. Kun puhumme kulttuurista, tarkoitamme sillä yhteisölle tärkeitä arvoja, joita halutaan pitää esillä. Näitä olivat innovatiivinen yhteisö, johtajat vierellä kulkijoina ja vapaus olla tai tehdä.
Kulttuurilliset arvot yhdessä loivat seurakuntalaisille ympäristön, jossa heillä oli vapaasti mahdollisuus toteuttaa itseään yhteisössä tiimin vetäjänä tai tii-missä kävijänä. Johtajat antoivat mahdollisuuksia ja tilaa toimia, mutta pitivät kokonaisuuden langat käsissään. Seurakuntalaisia ei nähty passiivisina vaan aktiivisina toimijoina, jotka pystyivät vaikuttamaan omaan yhteisöön.
Jumalanpalvelus, seurakunnan ydin
Monille haastateltaville messu oli väylä seurakunnan muuhun toimintaan. Yksi nuori aikuinen kuvaili yhteisöä “tuoreena luterilaisena”. Yhteisö on rakennettu messun ympärille, ja sitä tukevat muut toiminnot kuten pienryhmät tai palvelutehtävät. Osallistujat toivoivat löytävänsä itselleen ryhmän, jossa he voivat palvella ja tutustua uusiin ihmisiin.
Kiitämme yhteistyöstä jumalanpalvelusyhteisöjä, Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmää (NAVI), Lasten- ja nuorten keskusta sekä väitöstutkija Pietari Hannikaista.
Nuorten aikuisten osallisuus seurakunnassa
Jumalanpalvelusyhteisöissä käyvien nuorten aikuisten kokemuksia:
Kantola Joel, Suutari Säde (2020)
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100521013
Teksti: Säde Suutari ja Joel Kantola
Kuva Mikko Saari
