Diakonissa Sari Pentikäinen opiskelee työnsä ohessa seksuaalineuvojaksi. Kiinnostus lisäkoulutukseen kumpusi työssä kohdatuista haasteista.
Sari Pentikäinen on tehnyt töitä diakonissana Kallion seurakunnassa vuodesta 1996. Välillä hän piipahti naapurissa Paavalin seurakunnassa neljän vuoden ajan. Pentikäinen viihtyy edelleen työyhteisössään.
– Kalliossa on hyvä olla. Tämä on avoin ja suvaitsevainen työyhteisö. Alueen ominaispiirteet luovat tänne jo valmiiksi haasteita. Niitä meidän tulee pystyä kohtaamaan ja käsittelemään. Ahdasmieliselle seurakuntatoiminnalle ei olisi näillä main sijaa.
Pentikäisellä on parhaillaan menossa kiehtova lisäkoulutuskuvio. Hän opiskelee Metropolia-ammattikorkeakoulussa seksuaalineuvojaksi.
Luottamus vaatii kuulevia korvia
– Hyvin usein on käynyt niin, että ihminen tulee asioimaan seurakuntaan jonkun ihan muun asian takia. Luottamuksen herättyä keskustelut alkavat elää. Esille saattaa tulla seksuaalisuuteen liittyviä asioita, jotka vaativat kuulevia korvia ja työstämistäkin. Tämän takia koin tarvetta hankkia lisää tietoa ja osaamista.
– Kun kohtaat ihmisen, kohtaat myös hänen seksuaalisuutensa. Ja se on jotain, mikä seuraa meitä koko elinkaaren ajan. Se ei lopu eläkeiässä, Pentikäinen sanoo.
Seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat monesti muhineet ihmisen mielessä jo pitkään. Taustalla saattaa olla pitkään jatkunutta epävarmuutta ja syyllisyyttä. Kun asiakkuuskynnys on ylitetty ja luottamus syntynyt, ihmiset paljastuvat usein hyvinkin avoimiksi.
– Kun emme valikoi asiakkaita, meille tulee hyvin monenlaisia ihmisiä eri lähtökohtineen. Meille tullaan puhumaan niin akuuteista kuin kauan sitten käsittelemättä jääneistäkin asioista. Vaikka Kallion seurakunnassa on järjestetty pitkään sateenkaarimessuja, ei niistä kaduntallaaja välttämättä mitään tiedä. Kirkon tuomitsemista ja leimautumista pelätään myös laajalti edelleen, Pentikäinen kertoo.
Kirkko mukaan seksuaalikasvatukseen
Hänen mukaansa kirkossa on paljon pieniä signaaleja, jotka vaatisivat hiontaa ajan tasalle.
– Esimerkiksi monen työntekijän käyttämässä Status-järjestelmässä on kohta, jossa täytyy valita asiakkaan sukupuoleksi joko mies tai nainen. Muuten et pääse eteenpäin. Siinä tulisi ehdottomasti olla muunsukupuolinen vaihtoehto. Samaten kastepuussa käytetään yleensä kahdenvärisiä nimilehtiä, tytöille ja pojille.
Pentikäinen kokee, että kun seksuaalioikeudet eivät toteudu kirkossa, eivät siellä toteudu ihmisoikeudetkaan.
– Meiltä puuttuu myös seksuaalikasvatus aikuisille. Siinä olisikin myönteistä haastetta tulevaan. Miksi emme voisi järjestää tapahtumia, joiden otsikko voisi olla ”ilta iloisesta seksistä”? Saisihan noissa illoissa sitten vapaasti naureskella ja punastella, seksuaalisuuden pitäisi olla iloinen asia.
Uusia näkemyksiä ja kertausta perusasioihin
Sari Pentikäinen on ollut erittäin tyytyväinen Metropolian opetukseen.
– Jotkut ovat luulleet, että seksuaalineuvoja tarkoittaa seksineuvojaa. Alleviivataan nyt tässä vielä se fakta, että itse akti on vain pieni osa seksuaalisuutta. Kaiken ytimessä on se, että olen saanut koulutuksen kautta tietoa, taitoa ja työvälineitä asiakkaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Hän on saanut koulutuksestaan myös energiaa ja uusia näkemyksiä sekä kertausta perusasioihin, kuten vuorovaikutustaitoihin.
– Oli myös hyvin virkistävää saada freesiä tietoa siitä, miten hyvä asiakassuhde luodaan. Me kirkon työntekijät rakastamme usein ääntämme. Siksi tulisikin muistaa tervehenkinen fraasi: kuuntele enemmän, puhu vähemmän.
Voimaa vaeltamisesta
Mielenkiintoisia polkuja ja oivalluksia Sari Pentikäinen löytää uudelleenkouluttautumisen lisäksi rakkaasta harrastuksestaan, vuoristossa vaeltamisesta. Hän on käynyt kapuamassa muun muassa Kilimanjarolla ja neljästi Himalajalla. Luonnon karuus ja estetiikka antavat hurjasti voimaa ja uusia ajatuksia. Arvaamattomilla poluilla katsellaan vain eteenpäin, preesensiin keskittyen. Taakseen on turha vilkuilla ja joukkueesta pidetään hyvää huolta.
Teksti ja kuva Mikko Saari
