Olet varmasti kuluneen vuoden aikana huomannut, että monet suunnitellut menot on peruttu, ja kotona on tullut vietettyä enemmän aikaa kuin ennen. Miten olet käyttänyt tämän lisääntyneen kotiajan? Karsinut tavaroita, järjestellyt kotia uudestaan, leiponut, urheillut, opetellut uuden taidon? Hiljentynyt?
Mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin voi olla helpotus. Aikaa ei kulu matkustamiseen, vaan työt voi aloittaa kävelemällä kotona työpöydän ääreen. Säästynyt aika helpottaa illan kotityökuormaa, kun ruuanlaiton ja pyykkäämisen voi aloittaa aiemmin. Todellisuus on kuitenkin monilla toinen. Kun kaikki tehdään kotona, voi työn tai opiskelun lopettaminen illalla venyä, ja asiat jäävät pyörimään mieleen.
Työltä ja opiskelulta jäävä aika olisi loistavaa aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen. Liian usein se kuitenkin täytetään aktiviteeteilla, puuhailulla ja pikkuasioiden hoitamisella. Työn ja opiskelun suorittaminen valuu vapaa-ajalle, joka myös täytetään hyödyllisellä tekemisellä. Pitää aloittaa uusi kehittävä harrastus, kuten koukkuaminen, pilates tai ranskan kieli. Kodin pitää olla putipuhdas, kun kerran on enemmän aikaa siivota. Urheilla pitää enemmän, koska se auttaa jaksamaan etätyöskentelyä. Kaikki tämä on hyvää tekemistä, mutta jos se täyttää jokaisen minuutin vapaa-ajasta, voi olla hyvä hetkeksi pysähtyä ja miettiä.
Hiljentyminen tuntuu olevan tässä ajassa haaste, mutta näen sen tärkeämpänä kuin ehkä milloinkaan. Teki hengellistä työtä tai ei, oman hengellisyyden vaaliminen ja pienet hiljentymisen hetket auttavat jaksamaan ja tuovat uutta virtaa. Jeesuskin vetäytyi välillä hiljaisuuteen! Tässä kohdassa unohdamme usein seurata Jeesuksen esimerkkiä.
Hiljentymisen ei tarvitse olla täyttä hiljaisuutta. Rauhallinen musiikki, liike, ulkona kävely tai taiteen tekeminen voivat auttaa hiljentymään, jos paikallaan istuminen ei tunnu luontevalta. Pienikin pysähtyminen suorittamisen ja kiireen keskellä voi antaa yllättävästi voimia. Katsele hetki pihan puita tai ylös taivaalle. Pidä silmät hetken kiinni. Makaa lattialla muutama minuutti tekemättä mitään. Tai lähde vaikka kävelylle, mutta kävele hiljaisuudessa. Kun ulkoiset ärsykkeet eivät tuki aivoja, on aikaa kuulla omia ajatuksiaan – ja ehkä jopa Jumalan puhetta.
Anna Viikari
sosionomi-diakoniopiskelija
anna.viikari@student.diak.fi
