”Sitten kun korona on ohi” häämöttää edelleen varsin epäselvänä jossain tulevaisuudessa. Poikkeusoloista on tullut vallitseva tila. Tämä poikkeuksel-linen vuosi on ollut ainakin itselleni myös poikkeuksellisen uuvuttava.
Olen joutunut myöntämään, että tämä rajaton työ ei lopu tekemällä ja että henkilökohtaiset voimavarani eivät ole sittenkään äärettömät. Työajattomuuden edut ovat kallistuneet monena viikkona vahvasti työnantajan puolelle. Pysyäkseni toimintakuntoisena olen joutunut miettimään ja tarkastelemaan, mitkä asiat työssä erityisesti kuormittavat ja tietoisesti etsimään arjesta jaksamista tukevia asioita. Psykoterapeutti Maaret Kallio kuvaa jaksamista ja ihmisen henkistä kantokykyä juuri näiden kahden tulokulman kautta, riskien ja suojaavien tekijöiden erotuksena, ei vain jompana kumpana. Ihminen kestää raskaitakin riskitekijöitä, kun elämässä on runsaasti suojaavia tekijöitä. Ja vastaavasti murtumisen piste tulee nopeammin vastaan kriisien kasaantuessa, jos suojatekijät ovat vähäiset.
Voimia vievien ja voimia tuovien asioiden tasapaino työssä vaikuttaa paitsi jaksamiseen, myös työn mielekkyyteen. Työn plussat ja miinukset ovat meille erilaiset, mutta uskon että aika monen kohdalla työtehtävien moninaisuus on kaventunut korona-aikana. On selvää, että motivaatiota työhön joutuu etsimään vähän syvemmältä, jos päivät tuntuvat toistuvan samanlaisina tai jos työn ilot ja onnistumiset ovat vähissä. Myös silloin ilon ja onnistumisen kokemukset tuntuvat katoavan, kun työtä on yksinkertaisesti liikaa. Silloin riskitekijät kasaantuvat, eikä suojaaville tekijöille ole enää riittävästi tilaa.
Korona-aika on haastanut diakoniaa vuoden ajan aivan erityisellä tavalla. Jos normaaliolosuhteissa uutta strategiaa työlle hiotaan useiden kuukausien ajan, on työn kohteita ja tavoitteita jouduttu nyt miettimään uusiksi useita kertoja, pahimmillaan päivässä tai kahdessa. Missä hätä on suurin ja keitä muut eivät nyt auta? Suunnittelu, miettiminen ja ajatustyö saavat aivot solmuun. Irtisanomiset, lomautukset, karanteenit, yksinäisyys, perhekriisit – kaikki koronan vaikutukset näkyvät diakoniatyössä. Kohtaamisia oli viime vuonna 554 518, kun niitä edellisenä vuonna oli 397 683. Työntekijöiden määrä oli päinvastoin vähän laskenut, eli tilastollisesti kohtaamisia oli 41 prosenttia enemmän jokaista diakoniatyöntekijää kohti verrattuna vuoteen 2019. Ei ihme, jos vuosi on tuntunut kuormittavalta.
Viimeistään nyt on syytä pysähtyä kuulostelemaan omaa jaksamisen tasapainoa. Toivottavasti arjessasi on riittävästi suojaavia tekijöitä. Toivottavasti työssäsi on myös ilon aiheita ja onnistumisen kokemuksia. Toivottavasti sinulla on työnantaja, joka kysyy jaksamisestasi ja huolehtii työhyvinvoinnistasi. Toivottavasti sinua on kiitetty tehdystä työstä.
Teksti Saara Huhanantti
