Itse vielä opettelen, miten saan koulu- ja työtehtäväni hoidettua huolella ja ajoissa valmiiksi. Itsenäinen työskentely on tullut tutuksi opiskeluiden myötä jo opintojeni alussa. Olen saanut ottaa vastuuta tehtävistäni ja opetella huolehtimaan niiden toteutuksesta. Olen saanut harjoitella.
En voi kieltää, etteikö minulla olisi tosi kova ikävä lähiopetukseen. Koulukavereita en näe kuten ennen. Olen aina ollut huono soittamaan ihan vain kysyäkseni ”miten menee”, mutta sen opetteleminen on kesän työlistallani. Monet opiskelijaystäväni asuvat kaukana, joten tapaamiset ovat lähellä nollaa. Jotkut uudet opiskelijat eivät välttämättä ole edes päässeet tutustumaan omiin luokkatovereihinsa.
Vuoden ajan kotona on tuntunut, että työt vain kasautuvat harteilleni, enkä osaa päättää, mistä aloittaa ja milloin jatkaa. Hommien priorisointi kotona tuntuu vaikeammalta kuin kampuksella. Pitäisikö lukea tenttiin vai keskittyä ryhmätyötehtävään? Ruokatunnille varattu aika joko unohtuu kokonaan tai venyy aivan liian pitkäksi. Työharjoittelun aikana vaikeuden tunne helpotti, sillä koulutehtäviä ei ollut niin paljon ja sain matalalla kynnyksellä ohjausta, kun sitä kaipasin.
Kaiken työn lisäksi pitäisi huolehtia vielä kodista ja perheestä, sosiaalisista suhteista sekä omasta hyvinvoinnista. Olen itse vielä melko tuore äiti, joten perhearjen pyörittäminen on muutenkin uusi asia. Päivähoitojärjestelyt, flunssaisen lapsen kotona hoitaminen, etätyöskentely lapsen kanssa ja taaperouhma ovat nyt päällimmäisenä mielessä.
Onneksi meille opiskelijoille on tarjolla apua koulun puolesta. Opiskelijahuoltoon voi olla yhteydessä, kun siltä tuntuu. Itse olen istunut opinto-ohjaajani kanssa miettimässä aika pieniäkin asioita – ja tosi monta kertaa. On okei pyytää apua, vaikka ongelma ei olisikaan iso ja hirmuinen. Sama pätee myös opintojen jälkeen. Ei ole häpeä pyytää apua.
Oma mottoni on tämän vuoden ajan ollut ”asia kerrallaan”. Sitä ei ole aina helppo muistaa varsinkaan silloin, jos on luontevaa, että on monta rautaa tulessa.
Ota asia kerrallaan ja muista hengittää.
Mila Kotala
opiskelijahallituksen puheenjohtaja