Kansainvälinen tutkimushankkeemme osoitti, että merkittävä osa kyselyyn vastaajista (1 162 henkilöä) koki elämän merkityksellisyyden kokemuksen säilyneen vahvana ensimmäisen korona-aallon aikana.Kevään 2020 sulkutilan aikana yli 80 prosenttia suomalaisista koki eläneensä täyttä elämää.
Uskonnollisten toimijoiden puolelta tiedämme, että korona myös muutti hetkessä työn arjen ja sisällön. Tässä kirjoituksessa avaan alustavia kyselytutkimuksen tuloksia siitä, miten evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden kokemus työn merkityksellisyydestä ja työhyvinvoinnista näyttäytyi kevät-kesällä 2020.
Kyselyyn osallistui 397 ihmistä eri puolilta Suomea edustaen laajaa joukkoa kirkollisilta työaloilta. Kysely muodostui väittämistä, joihin osallistuja arvioi näkemyksiään asteikoilla 1–5 (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä). Väittämien lisäksi mukana oli kaksi avointa kysymystä poikkeusaikojen työhön liittyvistä kokemuksista ja tunteista.
Hyvinvointia ja huolen aiheita
Kokemus elämän merkityksellisyydestä yleisellä tasolla oli erittäin vahvaa seurakuntien työntekijöiden joukossa. Lisäksi lähes 80 prosenttia vastaajista koki, että työ oli melko merkityksellistä tai erittäin merkityksellistä. Yleisellä tasolla näyttää siltä, että työkyky ja työhyvinvointi säilyivät melko hyvänä ensimmäisen korona-aallon aikana.
Avoimiin kysymyksiin tulleet vastaukset osoittavat, että työn merkityksellisyyttä sekä työnhyvinvointia ylläpitäviä seikkoja löytyi useita. Osalle muuttuneet työtehtävät toivat innostusta, monelle myös tekniikan tuomat mahdollisuudet toteuttaa työtä toivat iloa. Ajankäytön uudenlainen jakautuminen helpotti työn rajaamista ja loi toisinaan mahdollisuuksia valmistautua tehtäviin aiempaa huolellisemmin.
Aineistossa kuitenkin ilmenee seikkoja, jotka herättävät huolta seurakuntien työntekijöiden hyvinvoinnista. Tarkastellessamme työuupumusta mittaavia väittämiä huomasimme, että kymmenes vastaajista koki uupumusta usein. Tämän lisäksi 39 prosenttia raportoi kokeneensa uupumusta silloin tällöin. Myös uupumisen kognitiivisia oireita (esimerkiksi muisti- ja keskittymisvaikeuksia ja ärtyneisyyttä) ilmeni, sillä viisi prosenttia vastaajista kertoi kokevansa niitä usein tai aina. Lähes neljännes vastaajista raportoi kokevansa kognitiivisista oireita toisinaan.
Vaihtelua työalojen välillä
Sanalliset vastaukset kertovat, millaisia tekijöitä on haastavien kokemusten takana. Esille nousee vahvasti työajan ja työnteon liudentuminen: työpäivistä tuli helposti sirpaleisia ja ylipitkiä (jopa 12–15 tuntia). Myös kokousten lisääntyminen ja tauottomuus lisäsivät uupumuksen kokemusta. Haasteita tuotti toissijaisten työtehtävien lisääntyminen sekä tekniikan tuomat kiemurat. Yhteyden kaipuu kollegoihin sekä seurakuntalaisiin aiheutti tyhjyyden kokemusta. Myös henkinen tylsistyminen mainittiin työn mielekkyyden uhkana. Esille nousi myös monitahoisia johtajuuden ongelmia.
Aineisto antaa osviittaa siitä, että mitä enemmän työvuosia vastaajalla oli taustalla, sen vähemmän uupumisen uhkaa ilmeni. Työhyvinvointiin liittyvät seikat vaikuttivat jakautuneen epätasaisesti työalojen välillä. Vahvin työhyvinvointi vaikutti säilyneen kirkon hallinto- ja virastotehtävien parissa työskentelevillä henkilöillä. Oma kokemus työhyvinvoinnista oli eniten haastettuna teologien ja kanttoreiden keskuudessa, mutta eniten kognitiivisia uupumusoireita ilmeni nuorisotyöntekijöillä sekä varsinaisen seurakuntatyön ulkopuolella työskentelevillä.
Tulokset osoittavat, että seurakuntatyön kaikilla kentillä on syytä tarkastella kriittisesti työntekemisen tapoja, työn rakenteita ja johtajuutta, jotta työntekijöiden hyvinvointi alati muuttuvassa työkontekstissa voidaan turvata.
Suvi-Maria Saarelainen
TT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
suvi.saarelainen@uef.fi
