Mitä koronakriisi merkitsi Seurakuntien toimintakulttuurille?

0
851

Kirkon tutkimuskeskus teki kuluvan vuoden tammikuussa seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille kyselyn koronakriisin vaikutuksista toimintakulttuuriin ja työssä jaksamiseen. Kysely osoittaa, että koronakriisin myötä seurakunnissa osoitettiin nopeaa valmiutta toimintakulttuurin muutokseen ja useisiin toimiin, joihin ryhtyminen oli ollut aiemmin hitaampaa.

Tutkija Veli-Matti Salminen, Kirkon tutkimuskeskus

Kriisin ja poikkeustilanteen vaikutus näkyi aktivoitumisena muun muassa kokoavan toiminnan siirtymisenä striimauksiin, auttamistyön uudelleen organisointina ja henkisen sekä hengellisen tuen järjestämisenä pääosin etäyhteyksin. Seurakuntien tarjoamalle avulle ja tuelle oli suuri tarve ja sitä myös toteutettiin.

Mitä seurakunnissa ajateltiin poikkeustilanteen pitkittyessä ja uuden koronakevään koit-taessa? Teimme Kirkon tutkimuskeskuksessa kuluvan vuoden tammikuussa seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille kyselyn koronakriisin vaikutuksista toimintakulttuuriin ja työssä jaksamiseen. Kyselyyn saatiin yli 260 vastausta. Kyselyn raportti on luettavissa verkkosivuiltamme. Luon tässä lyhyen katsauksen erityisesti vapaaehtoistoimintaan ja digitalisaatioon poikkeusoloissa.

Digiloikka eteni, vapaaehtoistoiminta kärsi

Toimintakulttuuri seurakunnissa kehittyi monelta osin ikään kuin poikkeusolojen synnyttämien ratkaisujen sivutuotteena. Kuitenkin seurakuntien digiloikka oli ilmiö, joka syntyi tarpeeseen ja jonka kehittämiseen vaikutti löytyvän ideoita ja voimavaroja haasteista huolimatta.

Kyselyn perusteella suurin osa työntekijöistä oli löytänyt uusia työtapoja ja menetelmiä digitaalisten viestintävälineiden avulla ja halusi jatkaa niiden hyödyntämistä seurakuntatyössä myös pandemia-ajan jälkeen. Verkkovälitteistä toimintaa pidettiin hyvin tavoittavana, mutta ennen kaikkea täydentävänä palveluna, joka ei voi korvata jumalanpalvelus- ja hartausyhteyttä. Valtaosa kyselyvastaajista kantoi myös huolta seurakuntalaisten digisyrjäytymisestä ja katsoi, että verkkovälitteinen toiminta ja viestintä sulkee ulos ihmisiä, joilla ei ole käytössään digitaalisia viestintävälineitä.

Seurakunnan vapaaehtoisten toiminta pandemia-aikana koettiin merkittävimmäksi ruoka-avun järjestämisessä, jumalanpalveluselämässä ja seurakunnan verkko- ja someviestinnäs-sä. Luottamushenkilöt pitivät vapaaehtoisten roolia merkittävämpänä kuin työntekijät. Vai-kuttaa siltä, että koronatilanne rajoituksineen heikensi juuri niitä vapaaehtoistoiminnan osa-alueita, joita useissa seurakunnissa on kehitetty muuttuvan toimintakulttuurin osana ennen koronapandemiaa. Näitä osa-alueita ovat esimerkiksi työnohjauksen järjestäminen tai vapaaehtoisten mahdollisuudet perustaa ja järjestää toimintaa oma-aloitteisesti.

Yhteistyön tarve korostuu

Diakonian ja kasvatuksen työaloja koronatilanne on kuormittanut erityisesti siksi, että työssä korostuu vahvasti verkostomainen, moniammatillinen yhteistyö. Myös työrooli kannustajana, jonka tehtävänä on yksittäisten ihmisten kohtaaminen ja tukeminen, ovat keskeisiä diakonian ja kasvatuksen työntekijöille. Nämä havainnot perustuvat syksyllä 2019 tehtyyn Kirkon tutkimuskeskuksen työntekijäkyselyyn.

Ihmisiä kannattelevaan ja palvelevaan työhön on siis muodostunut paljon esteitä. Tällainen toiminta on kuitenkin järjestettävä tavalla tai toisella, koska ihmisten avun ja tuen tarpeet ovat jatkuvasti läsnä. Positiivinen havainto koronakyselyssä oli se, että seurakunnissa on pandemia-aikana tehty enemmän yhteistyötä yhteiskunnan muiden toimijoiden, kuten kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä myös järjestöjen ja yritysten kanssa. Yhteistyö yli sektorirajojen, mutta myös yli työala- ja seurakuntarajojen tulee toivottavasti jäämään keskeisemmäksi osaksi seurakuntatyötä.

Seurakuntatyö pitkittyneessä poikkeustilassa -raportti löytyy Kirkon tutkimuskeskuksen sivuilta sekä osoitteesta: https://urly.fi/23U5

Teksti veli-Matti Salminen

Kuva Hannu Jukola