Pakkotyötä tekee Kansainvälisen työjärjestö ILOn vuonna 2017 tekemän tilastoinnin mukaan noin 24,9 miljoonaa ihmistä maailmassa. Noin 16 miljoonaa tästä luvusta on pakkotyössä yksityissektorilla, kuten kotiapulaisina tai vaikkapa rakennuksilla.
Mies istuu lentokoneessa ja tuijottaa alle jäävää Kathmandua. Lentokone on suuntaamassa Nepalin pääkaupungista Lähi-idän Qatariin, jossa miehelle on luvattu työpaikka. Työpaikasta hän on maksanut välittäjälle sievoisen summan. Mies on huojentunut, sillä palkasta jäisi myös kotiin lähetettäväksi. Mies ei osaa lukea, mutta palkalla olisi varaa laittaa lapset kouluun, ja he saisivat oppia.
Qatarissa todellisuus on toinen. Palkka onkin luvattua pienempi ja työtunnit pidempiä, jopa 19-tuntisia. Vapaapäiviä ei työpaikalla tunneta. Kuumuus on läpitunkevaa, ja välillä mies tuntee, kuinka häntä pyörryttää.
Nukkumatilat jaetaan kymmenen muun työntekijän kanssa, eikä niissä ole vessaa tai suihkua. Mies haluaisi lähteä, etsiä parempaa paikkaa, mutta työnantaja sanoo, että mies on sitoutunut työsopimuksessaan näihin oloihin. Sopimuksessa, jonka sisältöä mies ei ymmärtänyt, sillä ei osaa lukea. Lisäksi on välitysmaksu, joka pitää kustantaa. Millä mies sen maksaisi?
Ani lukittiin sisälle taloon
Globalisaatio on lisännyt pakkotyötä. Pakkotyölle alttiilla työntekijällä ei ole työskentelymaassaan kontakteja, eikä hän välttämättä osaa maan kieltä. Pakkotyö on räikeimmillään ihmisen liikkumisvapauden rajoittamista. Myös SASKin tiedossa on tapauksia, joissa esimerkiksi kotiapulainen on lukittu taloon sisälle siksi aikaa, kun isäntäperhe on ollut talosta poissa. Näissä tapauksissa on haluttu estää työntekijän karkaaminen ja kontakti viranomaisiin. Monessa yhteisössä työntekijöitä myös pelotellaan, että jos he karkaavat, teolla on seurauksia heidän perheilleen.
Vuonna 2019 tapasimme Indonesian-opintomatkallamme entisen kotitaloustyöntekijän Anin, jolle oli käynyt juuri näin. Hänet oli pestattu sukulaisperheeseen kotitaloustyöntekijäksi sillä verukkeella, että hän saisi opiskella samaan aikaan, kun kävi töissä. Todellisuudessa Ani lukittiin sisälle taloon, ja hän sai vain tähteitä syödäkseen. Yöt hän nukkui joko pihalla tai keittiössä pöydän alla. Anin kasvoissa on myös lukuisia merkkejä pahoinpitelystä.

Vaihtoehtojen puute iso syy
ILOn työelämän perusoikeudet kieltävät pakkotyön, mutta silti sitä esiintyy laajasti. Iso syy pakkotyölle on vaihtoehtojen puute: kun omassa maassa työtilanne on heikko, on helppo lähteä matkaan ja etsiä töitä muualta. Myös medialla on oma roolinsa, kun se näyttää esimerkiksi länsimaat yltäkylläisyyden pyhättönä. Esimerkiksi Nepalissa joka neljännessä kotitaloudessa on ILOn mukaan vähintään joku perheenjäsenistä ulkomailla töissä. Useimmiten nepalilaiset suuntaavat Malesiaan, Intiaan, Qatariin ja Saudi-Arabiaan.
Ammattiliitoilla on iso rooli pakkotyön ehkäisemisessä ja hävittämisessä, sillä ne pitävät huolta siitä, että työntekijät ovat tietoisia omista oikeuksistaan. Kun tietää, että apua on saatavilla, on helpompi olla alistumatta asemaansa. ν
Kirjoittaja on Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKin viestintäpäällikkö. SASKilla on tällä hetkellä meneillään hanke esimerkiksi Nepalissa, jossa tarjotaan palveluja Nepalista toiseen maahan töihin lähteville siirtotyöläisille sekä sinne palaaville.
Teksti Lotta Jokinen
Kuvat Ellinoora Vesala ja getty images