Olin tasan kaksi vuotta sitten puhumassa D-kiihdyttämössä. Osana Malmin seurakunnan kehittämishanketta syntynyt työpaja oli luotu foorumiksi kehittämisestä innostuneille diakoniatyöntekijöille. Siis ideoinnille, keskinäiselle jakamiselle, tukemiselle, innostamiselle ja innostumiselle. Puheenvuoroni oli Röyhkeyskoulu-kirjan kirjoittajan, näyttelijä Jenni Janakan jälkeen.
Tiedän, että osa diakoniatyöntekijöistä vierastaa röyhkeys-sanaa. Sekä puheissa että Janakan kirjassa sanan merkitys ja sävy kuitenkin kyseenalaistetaan ja haastetaan miettimään, mikä itse asiassa on röyhkeää ja miksi sitä välillä olisi tarpeen opetella. Yksi puhuttelevimpia ajatuksia Röyhkeyskoulu-kirjassa on Janakan toteamus, että oman osaamisen esille tuominen on oman osaamisen esille tuontia – ei mitään muuta. Tämä olisi hyvä pitää mielessä erityisesti diakoniatyössä, joka monesti on verhoiltu hyvinkin vahvasti nöyryyden ja vaatimattomuuden ihannoinnilla. Kun opettelee ajattelemaan, että oman osaamisen esille tuominen ei ole röyhkeää, täytyy tunnistaa, miksi se tuntuu sellaiselta. Diakonian perinteinen rooli kirkossa (stereotypiauhka), oman työn vähättely (vähättelevän kielen kulttuuri), rajaamisen vaikeus ja pelko sanoa ei (kiltin tytön syndrooma) ja jopa kokemus huijariudesta (huijarisynrdooma) lyövät ammatillisuuteen leimoja, joiden vuoksi omaa osaamista on vaikea tuoda esiin.
Osa stereotypioista ja lokeroista on sellaisia, joihin meidät ulkopuolelta asetetaan. Mutta se, miten itse puhumme työstämme, osaamisestamme ja asiantuntijuudestamme, ratkaisee vahvistammeko vai vastustammeko stereotypioita. Luommeko kuvaa diakoniasta vanhanaikaisena ja kapea-alaisena puuhasteluna, jonka voisi kuka tahansa tehdä. Vai puhummeko esimerkiksi vaativasta asiantuntija- ja kriisityöstä? Sanoilla on merkitystä. Ei ainoastaan kirkon sisällä, vaan myös sen ulkopuolella. Yksi pyrkimys laajentaa mielikuvaa diakoniasta ja päivittää siihen liittyviä käsityksiä on keväällä 2022 julkaistava artikkelikokoelma Diakonia. Nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön (toim. Saara Huhanantti ja Veera Wallenius).
Vuonna 2022 juhlimme 150-vuotista diakonian vihkimysvirkaa ja vietämme näin koko diakonian juhlavuotta. Tuleva vuosi ja sen lukuisat eri tapahtumat tarjoavat poikkeuksellisen momentumin juhlia ja olla ylpeitä diakoniasta. Kaikesta siitä osaamisesta ja ammattitaidosta, jota meillä on. Juhlavuosi on myös erityinen mahdollisuus tuoda esille paitsi diakoniaa, myös omaa osaamista. Ja muistaa, että oman osaamisen esille tuominen ei ole röyhkeää, se on oman osaamisen esille tuontia.
Teksti Saara Huhanantti Kuva Ruusukuva Oy
