Saako siitä puhua? – asiakkaan seksuaalikysymykset diakoniatyössä

0
950
Diakoniantyöntekijän koulutus ei anna seksuaalisuuden käsittelyyn tarvittavia tietoja ja taitoja, kirjoittaa Sari Pentikäinen.

Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia ja WHO (2010) määrittelee sen osaksi ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa. Seksuaalisuus pitää sisällään sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän, intiimisuhteet ja lisääntymisen. Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on vähitellen herätty keskustelemaan ihmisen seksuaalisuudesta ja seksuaalioikeuksista.

Vuoden 2019 papiksi nimettiin kirkon sateenkaarityön 1990-luvun lopulla aloittanut pastori Jaana Partti Kallion seurakunnasta. Sateenkaarityön aloitus ja vakiintuminen osaksi seurakuntatyötä on ollut haastavaa ja vaatinut Partilta todellista rohkeutta ja sitkeyttä. Vasta nyt 20 vuoden jälkeen Partti on saanut työstään arvostusta ja kiitosta. Näyttää siltä, että seksuaalikysymyksistä puhuminen olisi kirkossa nyt luontevaa ja luvallista.

Piispainkokous otti kollegiona kantaa kristilliseen ajatukseen perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta Rakkauden lahja -puheenvuorossaan 2008. Piispat eivät olleet täysin yksimielisiä kannanoton sisällöistä ja tämä erimielisyys on olemassa piispojen kesken tänäkin päivänä. Yhteinen kannanotto on haastavaa ja kirkossa tarvitaan erityisesti seksuaalikysymyksissä jatkuvaa avointa ja kunnioittavaa keskustelua. Paljonkaan konkreettisia asioita kirkossa ei olevielä tehty seksuaalisen moninaisuuden edistämiseksi, esimerkiksi kastepuussa on mahdollisuus vain kahteen sukupuoleen, muunsukupuolisuutta ei tunneta sähköisissä asiakasjärjestelmissä, mutta jotkut wc-tilat ovat jo sukupuolineutraaleja. On hyvä pohtia myös sitä, miten kirkon sisällä suhtaudutaan työntekijöiden seksuaali-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen vai pitääkö henkilöstön olla kaapissa. Miksi kirkko on aina ollut jäljessä, kun kysymys on seksuaalisuudesta?

Seksuaalisuus on haastava aihe

Yli 15 vuotta kestäneen urani aikana diakoniatyössä olen havainnut, että seksuaalisuudesta keskusteleminen on haasteellista niin työntekijän kuin asiakkaankin näkökulmasta. Kokemukseni mukaan näyttää siltä, että diakoniatyössä tarvitaan osaamista seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyyn. 

Uusimman diakoniabarometrin (2020) tulosten mukaan työntekijät kohtaavat asiakastyössään esimerkiksi mielenterveysongelmia, fyysisiä sairauksia, erilaisia elämänkaaren kriisivaiheita sekä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa. Seksuaalisuuteen liittyviä asioita ei noussut esille, mutta tämä johtunee siitä, että aiheesta ei erikseen kysytty. 

Diakoniatyön perusta on, että asiakkaita ei valita. Työntekijöiden ammatillista ydinosaamista ovat kohtaaminen, kuunteleminen ja kunnioittava vuorovaikutus. Kirkon sivuilla luvataan, että työntekijän kanssa voi puhua myös seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista (Suomen evankelis-luterilainen kirkko, 2021). Koetaanko aihe vaikeaksi siksi, että puhumiseen tarvittavat käsitteet eivät ole hallussa eikä osaamista ole riittävästi?  Diakoniakoulutuksessa ei juurikaan käsitellä seksuaalisuuteen ja sen puheeksi ottamiseen liittyviä asioita. Lisäksi työntekijät saattavat kokea ristiriitaa oman seksuaalisuutensa, uskonnollisen vakaumuksensa ja asiakkaan mahdollisesti toisenlaisen tilanteen kanssa. Kuitenkin asiakkaat tulee kohdata ammatillisesti ja hyväksyvästi.

Kokemukseni mukaan seksuaalikysymykset nousevat asiakastyössä kuitenkin usein esille. Näyttää siltä, että diakoniatyöntekijät tarvitsevat näyttöön perustuvaa uutta tietoa ja osaamista käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi diakoniatyössä tarvitaan lisäkoulutusta, jotta osataan kohdata asiakkaiden seksuaalisuuden monimuotoisuus, tarjota apua seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiin ja traumoihin, sekä ohjata asiakas tarvittaessa eteenpäin, esimerkiksi seksuaalineuvontaan tai terapiaan tai muun ammattiavun piiriin. Oman haasteensa tuo se, että asiakkaat saattavat olla pienituloisia, eikä heillä ole taloudellista mahdollisuutta hyödyntää yksityisten ammatinharjoittajien palveluja. Tällöin diakoniatyöntekijän osaaminen korostuu entisestään. 

Kirkon Palvelevan puhelimen tilastoista käy esiin, että seksuaalisuus on yksi siellä käsitellyistä teemoista. Vastaajina toimivien vapaaehtoisten koulutuksessa Helsingissä käsitellään myös tätä teemaa. Palveleva puhelin on ollut aikaansa edellä ja uskaltanut kohdata asiakkaiden seksuaalikysymykset jo kymmeniä vuosia (Suomen evankelis-luterilainen kirkko, 2021).  

Parisuhdeneuvonta ja nuorten seksuaalikasvatus kirkon vahvuuksina

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa (2014–2020) nimetään terveydenhuollon yhteistyökumppaniksi myös seurakunnat eli kirkolta toivotaan yhteistyötä seksuaaliterveyden edistämiseen. Esimerkiksi parisuhteiden tueksi järjestetään Väestöliiton ja Kataja ry:n rinnalla myös kirkon omaa koulutusta pareille ja ammattilaisille, esimerkiksi Parisuhteen palikat -ohjelman avulla, jossa yhtenä teemana on seksuaalisuus. Perheneuvonnassa on lupa puhua myös seksuaalisuudesta, mutta perheneuvonnan resurssit eivät ole riittävät. Tarvetta olisi enemmän kuin mitä pystytään tarjoamaan ja lapsiperheet ovat etusijalla. Lapsiperheissäkin aikuisen seksuaalisuus on tärkeä asia, sillä seksuaalisuus on vanhempien parisuhdetta ylläpitävä ja merkittävä voimavara. Kirkon aikuistyössä seksuaalikysymyksiä käsitellään hyvin harvoin. Pienenä valopilkkuna on joissakin seurakunnissa pidettävät sinkkutilaisuudet, joissa haetaan kumppania ja käsitellään parisuhdeasioita ja seksuaalisuutta.

Rippikoulutyössä seksuaalisuus on yhtenä teemana ja seksuaalikysymyksiä käsitellään luontevasti. Ne kuuluvat rippikoulun opetussuunnitelmaan (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2021).  Kysymysten käsittelytapa on pitkälti työntekijöistä riippuvaa. Millaista tietoa ja osaamista heillä on ja kuinka luontevasti he pystyvät suhtautumaan omaan seksuaalisuuteensa ja siitä puhumiseen? Työntekijän omat arvot, asenteet ja ennakkoluulot saattavat näin ollen vaikuttaa opetuksen sisältöön.

Helsingin seurakuntien erityisnuorisotyö Snellu tekee arvokasta työtä myös seksuaalisuuteen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä alle 29-vuotiaiden lasten ja nuorten aikuisten ja heidän perheidensä kanssa. Osa diakoniatyöntekijöistä työskentelee myös lapsi- ja nuorisotyössä. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin toimintaohjeessa seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn ja tilanteiden käsittelyyn (2018) sisältyy ohjeistus, että lapsi-ja nuorisotyössä täytyy huomioida ajan tasalla olevan ja ikätasoisen seksuaalikasvatuksen antaminen. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan seksuaalikasvatuksen koulutusta työntekijöille.

Plissit-malli puheeksi ottamisen välineenä 

PLISSIT- malli, mukaellen Annon 1976

Toisinaan saattaa käydä niin, että seksuaalisuuden puheeksi ottaminen on haasteellista sekä asiakkaalle että työntekijälle. Puheeksi ottamisen avuksi on kehitetty myös erilaisia malleja, joista amerikkalaisen Jack Annonin (1976) Plissit-malli on Suomessa tunnetuin ja sen käytöstä terveydenhuollossa on hyviä kokemuksia. Plissit-malli soveltuu hyvin myös diakoniatyöhön. Se on selkeä ja helposti omaksuttavissa. Malli sisältää neljä tasoa, joiden avulla voidaan käsitellä seksuaalisuutteen liittyviä kysymyksiä, haasteita ja ongelmia. Ensimmäisellä tasolla (P = permission = luvan antaminen) annetaan asiakkaalle lupa puhua seksuaalisuudesta ja normalisoidaan hänen huoliaan. Toisella tasolla (LI = limited information = rajattu tieto) annetaan asiakkaalle selkeään ongelmaan tai haasteeseen tietoa. Kolmannella tasolla (SS = specific suggestions = erityisohjeet) annetaan tarkempia ohjeita tai neuvoja ja voidaan antaa erilaisia harjoitteita, jotka auttavat asiakasta selviytymään paremmin. Neljännellä tasolla (IT = intensive therapy = intensiivinen terapia) asiakas tarvitsee pitkäkestoisempaa ja ammatillisempaa terapiaa, esimerkiksi seksuaaliterapiaa.

Mallin neljällä tasolla nähdään pylväiden lukumäärästä, mille tasolle asiakkaiden haasteet sijoittuvat määrällisesti eniten, eli millä tasoilla on eniten asiakkaita. Kuvasta nähdään, että asiakkaiden haasteet ja ongelmat ovat usein ensimmäisen tason kysymyksiä. Suurinta osaa asiakkaista voidaan auttaa antamalla selkeä lupa puhua seksuaaliasioista ja tarjoamalla asiakkaalle oikeaa tietoa, tukea, ohjausta ja neuvontaa. Toisella tasolla annetaan rajattua tietoa, mikä tarkoittaa, että käsitellään jotakin tiettyä asiakkaan esille nostamaa asiaa. 

Kolmannella eli erityisohjeiden tasolla työskennelläkseen työntekijä tarvitsee jo ammatillista täydennyskoulutusta esimerkiksi seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin koulutuksen. Neljännellä tasolla asiakas tarvitsee intensiivisempää terapiaa, esim. seksuaaliterapiaa tai kliinisen seksologin osaamista. 

Diakoniatyössä riittää yleensä toimiminen mallin kahdella ensimmäisellä tasolla. On luontevaa aloittaa keskustelu esimerkiksi näin”Meidän diakonityöntekijöiden kanssa saa puhua ihan kaikista asioista, myös seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista”. Tai ”ymmärränkö oikein, että haluat keskustella seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta”. Diakoniatyöntekijät tarvitsevat työvälineeksi mallin, jonka avulla seksuaaliasioita voi ottaa puheeksi ja keskustella, tarjota tietoa, normalisoida ja oikoa väärää tietoa. Plissit-malli on tähän tarpeeseen hyödyllinen työväline, se on kuvattu hyväksi ja toimivaksi (Sinisaari-Eskelinen ym. 2016). Malli auttaa työntekijää arvioimaan asiakkaan ongelmia ja omaa osaamistaan. On tärkeää osata ohjata asiakas tarvittaessa eteenpäin osaavamman avun piiriin.

Seksuaalisuuden käsittelyyn tarvitaan koulutusta 

Diakonian perustehtävä on, että jokainen asiakas tulee kuulluksi, arvostetuksi ja nähdyksi omana itsenään, myös seksuaalisuuden osalta. Diakoniatyössä asiakkaita ja aiheita ei valita, ja tällöin myös seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset nousevat esiin.

Diakoniantyöntekijän koulutus ei anna seksuaalisuuden käsittelyyn tarvittavia tietoja ja taitoja. Osalla diakoniatyöntekijöistä on pitkä aika ammattikoulutuksesta. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa sekä työntekijälle että asiakkaalle. Kirkon diakoniatyöntekijät tarvitsevat selvästi ammatillista lisäkoulutusta niin seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen kuin myös seksuaalikysymysten käsittelyyn ja keskeisten käsitteiden hallitsemiseen. Tarvitaan myös tietoa ihmisen seksuaalisuuden elämänkaaresta ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Seksuaalisuuteen liittyvä ohjaus ja neuvonta tulee olla asiakkaiden tarpeista lähtevää ja asiakkaalle oikeaan aikaan annettavaa tukea, tietoa ja neuvontaa.

Tavoitteena on lisätä diakoniatyöntekijöiden tietoutta ja osaamista seksuaalisuuden puheeksi ottamisessa siten, että seksuaaliasioista puhuminen olisi luontevaa, turvallista ja luvallista. Osaavat diakoniatyöntekijät pystyvät vähentämään asiakkaiden inhimillistä hätää ja traumoja myös tällä alueella. Myös diakonian vastaanottohuoneen tulisi olla asiakkaalle turvallinen tila. Sisustuksessa tulisi välttää mahdollisia stereotypioita ja huone tulisi olla neutraali kaikelle keskustelulle riippumatta asiakkaan tulosyystä, sukupuolisesta identiteetistä tai suuntautumisesta. Diakoniabarometriin, tilastoihin ja Status-ohjelmaan pitäisi lisätä yhdeksi keskusteluteemaksi seksuaalikysymykset, koska silloin seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset tulisivat paremmin esille. Silloin tulisi näkyväksi, että yksi osa ihmisyyttä myös kirkossa on seksuaalisuus.  Diakonian tehtävä on kohdata asiakas kunnioittavasti, olemme aina asiakkaan puolella niin, että ihmisoikeudet toteutuvat ja silloin myös täyttyvät seksuaalioikeudet. Vuosi 2022 on diakonian juhlavuosi ja kirkon diakonian päivät pidetään Helsingissä. Yhtenä teemana voisi olla seksuaalikysymykset diakoniatyön haasteena ja työntekijän seksuaalilukutaito

Miten sinun työpaikallasi kohdataan asiakkaiden seksuaalisuuteen liittyvät asiat? 

Kiitän artikkelin ohjauksesta lehtori Maija-Riitta Jouhkia (TtT, seksuaalineuvoja SSS), Metropolia Ammattikorkeakoulu

Teksti: Sari Pentikäinen, psykiatrinen sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, diakonissa, seksuaalineuvojaopiskelija

Lähteet:

Alava Hanna, Kela Auli, Nikkanen Anni & Paloviita Pirjo. Diakoniabarometri 2020 – Aina uuden edessä. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 88. Kirkko ja toiminta.

Annon Jack S. 1976. The PLISSIT Model: A Proposed Conceptual Scheme for the Behavioral Treatment of Sexual Problems. Journal of Sex Education and Therapy 2. 1–15.

Hartikka Sari. Seurakuntapastori, Tikkurilan seurakunta. Vantaa. Henkilökohtainen tiedonanto. Puhelinkeskustelu 17.3.2021.

Hautamäki – Lamminen Katja. 2012. Seksuaalisuuden muutokset syöpään sairastuessaan. Tiedontarpeet ja tiedonsaanti. Väitöskirja. Terveystieteiden yksikkö. Acta Universitatis Tamperensis 1716. Tampereen yliopisto. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66885/978-951-44-8760-6.pdf?sequence=1

Helsingin seurakunnan tuomiokapituli. 2018. Seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn ja tilanteiden käsittelyyn. Toimintaohje. http://www.helsinginhiippakunta.fi/wp-content/uploads/2018/12/Seksuaalisen-h%C3%A4irinn%C3%A4n-ahdistelun-ja-hyv%C3%A4ksik%C3%A4yt%C3%B6n-ennaltaehk%C3%A4isy.pdf

Klemetti R, Raussi-Lehto E (toim.). 2014. Edistä, ehkäise, vaikuta – Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014–2020. Opas 33/2014. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-174-7

Narvila Raija. Toiminnanjohtaja, Kirkon keskusteluapu, Palveleva puhelin, Helsinki. Henkilökohtainen tiedonanto. Puhelinkeskustelu 24.2.2021.

Rakkauden lahja 2008 Rakkauden lahja – Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Helsinki: Kirjapaja. https://evl.fi/plus/paatoksenteko/piispainkokous/asiakirjat/kannanotothttps://evl.fi/documents/1327140/36333525/Rakkauden_lahja_piispojen_puheenvuoro_2008/520a9e43-73d9-8647-311b-ad9302bc3cbf

Sinisaari-Eskelinen M, Jouhki M-R, Tervo P, Väisälä L. 2016. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 53, 286–293.

Snellu, Helsingin seurakuntien erityisnuorisokeskus. 2021. http://www.snellu.info/puhuminen-auttaa/,http://www.snellu.info/sateenkaarityo/, http://www.snellu.info/category/ryhmat-ja-toimintaa/

Suomen evankelisluterilainen kirkko. 2021. Seksuaalisuus on myönteinen elämänvoima.

https://evl.fi/apua-ja-tukea/ihmissuhteet/seksuaalisuus-on-myonteinen-elamanvoima

Suomen evankelisluterilainen kirkko. Rippikoulun opetussuunnitelma 2017. https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/kasvatus/rippikoulu

https://evl.fi/documents/1327140/39461555/Suuri+Ihme+-+Rippikoulusuunnitelma+2017/758d0926-f7b9-3e63-bc2b-93ffaab30f90

Suomen evankelisluterilainen kirkko. 2021. Helenelund Tuija. Seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut saa apua seurakunnasta.

https://evl.fi/uutishuone/artikkelit/-/article/50463432/Seksuaalista+hyvaksikayttoa+kokenut+saa+apua+seurakunnasta#560c470a/Helenelud

Suomen evankelisluterilainen kirkko. 2021. Sukupuoli ja seksuaalisuus kirkon kasvatustyössä.https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/kasvatus/seksuaalisuuden-ja-sukupuolisuuden-teemat-kirkon-kasvatuksessa

Suomen evankelisluterilainen kirkko. 2021. Surusta ja kriisistä voi selviytyä.

https://evl.fi/apua-ja-tukea/suru-kriisi

Suomen evankelisluterilainen kirkko. 2021. Kirkon keskusteluapua. Palvelevan puhelimen

toiminnan laatuasiakirja. 

https://evl.fi/documents/1327140/48816430/Kirkon+keskusteluavun+laatuasiakirja.pdf

Suomen evankelisluterilainen kirkko. Parisuhteen palikat. Etusivu. Kipinää parisuhteeseen. https://www.parisuhteenpalikat.fi/

WHO. 2010. Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto ja BZgA. 2010. Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Suuntaviivat poliittiselle päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille. Alkuperäinen teos: Standards for Sexuality. Education in Europe. A famework for policy makers, educational health authorities and specialists. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085324