Vuoden lopussa alkavat nuoriso- ja diakoniatyössä todelliset kiireet. Yhtäällä rippikoulut ilmoittautumisineen ja startteineen ja toisaalla jouluavustusrumbat saavat juoksemaan pää kolmantena jalkana. Sähköpostit, puhelimet ja posket kuumenevat tiuhaan, kun viimeiset tehot puristetaan irti.
Olisi aika rauhoittua, mutta miten? Yksi haluaa vaihtaa riparia, koska kaverit ovat siellä. Toinen ei saanut avustusta, joka lähetettiin postitse. Kolmas myöhästyi ilmoittautumisesta tai avustuksen hakuajasta. Sen jälkeen olisivat vielä puurojuhlat, adventtimessut ja muutama muukin keikka, jonka joku voisi hoitaa.
Se kenen nenää alkaa sopivalla hetkellä kutittaa tulkitaan kädenheilautuksen myötä vapaaehtoiseksi ja lisänakki napsahtaa. Kiireen ja kuormien keskellä toiveissa siintää joululoma tai tylsän hiljaiset välipäivät. Läkähdyttävää!
Kiireen tuntu katkaistaan vain py-säh-ty-mäl-lä.
Tauko siellä ja mikrotauko täällä. Oma hetki illalla. Lounas ulkona tai kahvi yksin kuulokkeet korvilla.
Yhden kuukauden tauotus ei tosin riitä, jos muu vuosi on retuperällä. Eikä sekään, jos tauolle ei pysty laskeutumaan henkisesti. Jos kahvia hörppiessä panikoi, sattuuko joku nyt soittamaan tai sähköpostin 6386 viestiä puristavat ohimoita, näennäinen tauko ei auta. Onneksi asian voi korjata, ainakin tulevan vuoden osalta.
Oletko muistanut uutta vuotta suunnitellessasi varata kalenteriisi viikoittain tai kuukausittain hetkiä, jolloin istut alas itseäsi varten, hengittämään ja havainnoimaan sitä, mitä sinulle ja työllesi kuuluu? Ja ennen kaikkea, annatko itsellesi siihen luvan?
Hengellisyys on työntekijän voimavara, joka usein jää alikäytölle. Kun pysähtyy työn tekemisen ääreltä itsen äärelle, kuulee pyhänkin paremmin. Ja ilman pyhää tältä työltä putoaa pohja pois.
Jouluvirressä Maa on niin kaunis lauletaan: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.
Asiakkaiden ohella rauha ja armo kuuluvat meillekin. Annathan itsellesi luvan tuntea ne, myös vuoden jokaisena työpäivänä?
teksti Johanna Lehmusmies
johanna.lehmusmies@evl.fi
