Tulevaisuuden ohjaajia

0
45

”Lähde kanssani tekemään työtä, jolla on merkitystä” oli tsemppaus, jonka sain omalta nuorisotyönohjaajaltani, kun teininä kipuilin tulevaisuuteni kanssa. Vaikka lähdin aikoinani innolla opiskelemaan nuorisotyönohjaajaksi, rehellisesti sanottuna en kyllä valmistuessani uskonut tai edes toivonut, että nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin olisin yhä kirkon palkkalistoilla.

Aika on kulunut vauhdikkaasti. Koen että työni on ollut sitä, mitä lähdin hakemaan. Nuorisotyö kirkossa on monella tapaa merkityksellistä. Työpäivät ja vuodet koostuvat pienistä merkityksellisistä hetkistä. Iloa, surua, kiitollisuutta, syvää kipua, turhautumista, jakamista, ihmettelyä, armoa.

Olen muutaman vuoden ollut kirjoilla Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (YAMK) ylempää yhteisöpedagogi-tutkintoa tekemässä. Opiskelu työnohessa oli minulle pelkästään suorittamista. Lopulta oli pakko tehdä tilaa uusille ajatuksille ja jäin opintovapaalle. Se oli alalle lähtemisen jälkeen urani paras päätös.

Alkuun oli henkisesti todella vaikea päästää irti omasta merkityksellisestä kuplastani. Kuka olen silloin, kun en olekaan kirkossa töissä? Nuorisotyönohjaaja kun on nuorisotyönohjaaja vain niin kauan, kun kirkolta kilahtaa euroja tilille. Kun sain omaa kuplaani hieman avattua, olen nauttinut suunnattomasti saadessani opiskella täysin kirkkokuplamme ulkopuolella elävien eri alojen ammattilaisten kanssa.

Olen yrittänyt valita opintoihini sisältöjä avoimin mielin. Opintoni ovat olleet hyvin tulevaisuusorientoituneita. Oma tulevaisuusajatteluni ja -osaamiseni on kehittynyt valtavasti.

Kun nyt ajattelen kirkkoa ja sen tulevaisuutta, en enää näe alati laskevia käyriä. Näen mahdollisuuksia. Postnormaalissa maailmassamme jatkuvat muutokset, globaalit kriisit ja ristiriitaisuudet sekä niiden mukanaan tuomat tunteet lisääntyvät. Ihmisten tarve ymmärtää elämäänsä ja tunteitaan kasvaa entisestään. Ihmisten kaipuu olla yhteydessä toisiin ihmisiin ei ole katoamassa. Tarve löytää merkityksiä ja kokea merkityksellisyyttä on aina ollut osa ihmisyyttä.

Oman tulevaisuusajattelun kehittäminen on avain tulevaisuuden kohtaamisessa. Kirkossa on osaamista ja taitoa vastata ihmisten tarpeisiin myös tulevaisuudessa. Kysymys on lähinnä siitä, miten olemme läsnä muuttuvassa maailmassa. Kannustan meitä kaikkia oman tulevaisuusosaamisen lisäämiseen. Tulevaisuuden voi kohdata monella tavalla: passiivisesti ja vastustaen tai avoimin mielin, ennakoiden, muovaten ja ohjaten.

Henna Viinikainen 

nuorisotyönohjaaja,/sosionomi, yhteisö-pedagogi, yamk-opiskelija