Kymmenet pienet jalat harppovat jättiläisen askelia ja mittaavat matkaa alttarille, hiipivät kohti urkuja ja sukeltavat penkkien alle kuuntelemaan kirkonkellojen soittoa. Kun kaikki pipopäiset ja kuomakenkäiset on saateltu ulos, on aika siirtyä valmistelemaan illan kerho-ohjelmaa. Hyllyistä kerätään paperit ja liimat, glitterit ja sakset. Luova askartelu keskeytyy aina välillä puheluun tai whatsapp-viestiin. Välissä pitää muistaa myös vähän somettaa ja ihastella ovensuuhun tulleiden iltapäiväkerholaisten legorakennelmia. Tunnelma vaihtuu nopeasti, kun siirrytään pohtimaan perhekeskustoimintaa ja koulussa tehtävää kriisityötä.
Nuorisotyönohjaajan työpäivät ovat ajoittain – ehkä useinkin – sekalaisia ja pirstaleisia. Itselleni tällainen työtapa sopii. Monta yhtäaikaista projektia ja hyppääminen nopeasti uusiin tilanteisiin on itseasiassa jopa innostavaa. Tilanteet vaihtuvat ja pitävät myös työntekijän mukavasti liikkeessä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tunne siitä, että kaikki tämä työ on merkityksellistä ja vaikuttavaa. Sen oivaltaminen auttaa jaksamaan pitkänkin päivän ja antaa motivaatiota myös huomiseen.
Täyteen buukattuja päiviä ei keho eikä mieli kestä kuitenkaan koko ajan. Tarvitaan taukoja ja lepohetkiä, jotta ajatus kulkee ja luovuus kukkii. Mutta miten työpaikoilla suhtaudutaan taukoihin tai jopa niin radikaaliin ajatukseen kuin päiväuniin kesken työpäivän? Aivotutkimukset osoittavat, että hyvien yöunien lisäksi myös päivän aikana nukkuminen tukee palautumista, vireystilaa ja ajattelun laatua.
Entä jos katsoisimme työpaikkojemme tiloja uusin silmin ja sisustaisimme sinne päiväkodeista tuttuja päiväunitiloja? Entä jos työpaikkamme arvona olisi hyvin voivat työntekijät ja esihenkilöt näyttäisivät esimerkkiä ottamalla vaikka vartin unet kokousten välissä? Ehkä kohtaamisten laatu parantuisi ja syntyisi eteenpäin vieviä ideoita sekä parempia päätöksiä. Ainakin aivot saisivat kaipaamansa ja ansaitsemansa levon.
Pitkän etätyöjakson jälkeen tunnelin päässä näkyy jo vähän valoa ja olemme enenevissä määrin palaamassa takaisin työpaikoille. Kuten monet seurakuntalaiset, myös työntekijät kaipaavat nyt yhteyttä toisiinsa. Kahvihuoneiden merkitys korostuu. Sinne tullaan vaihtamaan kuulumisia, kuulemaan uutisia, mutta myös aika huomaamatta ideoimaan ja visioimaan uutta. Rento ja mukava ilmapiiri ja fyysinen paikka saa meidät viihtymään töissä ja tekemään hyvää työtä. Panostetaan siis kahvihuoneisiin, ellei ihan heti voida pystyttää riippumattoja päiväunihuoneisiin.
Noora Kähkönen
nuorisotyönohjaaja, diakoni, sosionomi
noora.kahkonen@evl.fi
