Osittainen etätyö jatkunee koronan jälkeenkin

0
382

Korona-aika sulki ovet ja synnytti tilanteen, jossa esihenkilöt eivät juuri enää nähneet alaisiaan ja työtoveritkin tapasivat toisiaan etäyhteyksin. Alkoi ennennäkemätön etätyön, etätyöohjeistusten ja -sopimusten aikakausi.

Kirkon hengellinen työ on monipaikkaista. Sitä tehdään omissa kiinteistöissä, kouluissa, kodeissa, laitoksissa, yhteistyötahojen tiloissa, kauppakeskuksissa ja niin edelleen.

Etätyönä tehtäviksi töiksi soveltuvat useimmat toimistotyöt, kuten kirjalliset tehtävät, tiedon hankinta sekä suunnittelu- ja valmistelutehtävät. Etätyötä voidaan tehdä joko työnantajan tai työntekijän aloitteesta, mutta kummallakaan osapuolella ei ole velvollisuutta suostua etätyöhön. Etätyö ei pääsääntöisesti muuta työsuhteeseen liittyviä työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia ja siten esimerkiksi työnjohto-oikeus säilyy työnantajalla. Etätyö kuuluu yleisten virkoja ja työsuhteita koskevien säädösten piiriin.

Samansuuntaisia sopimuksia, monenlaisia käytäntöjä

Satunnaisotanta eri puolilta Itä- ja Etelä-Suomen seurakuntia osoittaa, että silloin tällöin tehtävästä etätyöstä on pääosin annettu yhteisiä etätyöohjeistuksia henkilöstölle, mutta säännöllisestä ja pidempiaikaisesta etätyöstä on tehty henkilökohtaiset sopimukset. Nämä etätyösopimukset myötäilevät vahvasti Euroopan työmarkkinaosapuolten etätyötä koskevaa puitesopimusta (2002) ja Suomen työmarkkinakeskusjärjestöjen sopimusta tämän puitesopimuksen täytäntöönpanosta (2005). 

Otantaseurakunnissa etätyösopimuksissa oli käytetty pohjana Kirkon työnmarkkinalaitoksen etätyösopimusmallia. Sopimusmallissa määritellään työn suorituspaikka, etätyötehtävät ja laajuus ja työhön liittyvät velvoitteet sekä nimetään käytettävät työvälineet ja vastuunjako niistä, sovitaan työn seurannasta, työntekijän tavoitettavuudesta, raportoinnista ja muusta yhteydenpidosta. Osassa seurakunnista etätyösopimus oli tehty vain työajallisille, osassa myös hengellistä työtä tekeville, kun etätyön tekeminen on säännöllistä.

Päälinjauksena ohjeistuksissa näytti olevan, että seurakuntalaisen tai asiakkaan oikeus tulla palvelluksi tilanteen edellyttämällä tavalla menee etätyön ja työntekijän etätyötoiveiden edelle. Yksi käytetty rajanveto oli, että etätyönä tehdään kaikki paitsi asiakastyö, joka määriteltiin läsnätyöksi. Ohjeistuksissa ja sopimuksissa oli näkyvissä kautta linjan, että etätyön toteutumista aiotaan seurata, mutta avoimeksi jäi, millaisilla seurantajärjestelmillä.

Etätyö on uusi haaste johtamiselle

Etätyötä johdetaan usein osin virtuaalisesti, koska kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia esimiehen kanssa on harvemmin. Perinteiseen johtamiseen verrattuna korostuvat luottamus ja sen ylläpitäminen, työntekijöiden tukeminen muun muassa ajankäytön hallinnassa ja erilaisten tilojen käytössä sekä sitouttaminen yhteisiin tavoitteisiin, selkeiden yhteydenpitokäytäntöjen ja yhteisöllisten työvälineiden ylläpito ja käytettyjen fyysisten sekä virtuaalisten työtilojen turvallisuuden varmistaminen. Lisäksi tarvitaan keinoja seurata kuormittumista ja työilmapiiriä sekä valmiutta puuttua ajoissa ongelmiin. Työn sujumisen, yhteistyön, yhteisöllisyyden ja organisaation kannalta strategisen osaamisen kehittymisen varmistamiseen tarvitaan sääntöjä ja toimivia palaverikäytäntöjä. Tarvitaan myös uusia työehtosopimuksia ja johtamismalleja ajasta ja paikasta riippumattoman työn sujuvaan johtamiseen. 


Lakimies Jouni Heinon neuvoja etätyöstä sopimiseen

1. Kun erilaiset etätyökäytännöt ovat nyt yleistyneet, työantajan tulisi laatia yhteistoiminnallisesti henkilöstön kanssa kirjallinen ohjeistus etätyössä noudatettavista periaatteista myös jatkoa ajatellen. Tämä varmistaa yhdenvertaisten periaatteiden toteutumisen etätyössä. Etätyökäytäntöjen ei tarvitse olla samanlaisia kaikilla työntekijöillä, mutta työnantajan tulee kohdella tasapuolisesti samanlaisissa tehtävissä olevia työntekijöitään. 

Erillisen etätyösopimuksen tarve jää työnantajakohtaiseen harkintaan. Mikäli yleisen ohjeistuksen lisäksi ei ole tarpeellista tehdä erillistä etätyösopimusta yksittäisen työntekijän kanssa, yleisessä ohjeistuksessa tulee määritellä, mm. monenako työpäivänä etätyötä tehdään, miten etätyön tekemisestä ilmoitetaan työnantajalle ja onko työnantajalla mahdollisuus perustellusta syystä evätä etätyöpäivä. Yleisissä etätyöohjeissa on syytä maininta tilanteet, joissa työnantaja voi direktio-oikeutensa perusteella edellyttää työntekopaikalle saapumista. Samassa yhteydessä tulee määritellä riittävän pitkä aika, jonka kuluessa työntekijän on oltava virka-/työntekopaikalla.

2. Työnantaja vastaa työntekijän työturvallisuudesta myös etätyössä. Tämä pitää sisällään sekä fyysisen että henkisen työturvallisuuden sekä työhön liittyvät kuormitustekijät. Toisaalta työntekijän oma vastuu hyvinvoinnistaan korostuu etätyössä. Näitä asioita työnantajan tulee seurata säännöllisesti ja käsitellä yhteistoiminnallisesti henkilöstön kanssa.

3. Lakisääteinen tapaturmavakuutus kattaa etätyössä sattuvia vahinkoja lähityötä suppeammin ja on voimassa vain työhön liittyvän toiminnan osalta eikä esimerkiksi taukojen aikana. Vakuutusturva onkin syytä varmistaa työnantajan omasta vakuutusyhtiöstä. Joillakin vakuutusyhtiöllä on myös ylimääräisiä etätyövakuutuksia, jotka kattavat mahdolliset vahingot, jotka eivät tule korvatuksi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella.

4. Verotuksessa etätyöstä voi tehdä työhuonevähennyksen, jonka määrä riippuu siitä, käyttääkö huonetta työntekoon täyspäiväisesti, osapäiväisesti vai satunnaisesti. Jos työntekijällä on käytössä työtila myös työpaikalla, katsotaan kodin työhuoneen käyttö osapäiväiseksi, jolloin vähennyksestä ei myöskään usein ole hyötyä, koska se on pienempi kuin automaattisesti myönnettävä ansiotulovähennys.

Teksti Tiina Heiskanen