Pandemia johdatti kehittämään rippikoulupedagogiikkaa

0
720

Koronapandemian alkaessa talvella 2020 oltiin uuden äärellä, kun rippikoulujen toteuttamista jouduttiin kiireesti pohtimaan uudelleen. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani rippikoulujen toteutusjärjestelyjä vuoden 2020 rippikouluissa.

Pandemian aikana rippikoulupedagogiikkaa on väistämättä jouduttu kehittämään, kun totuttuja toimintatapoja on ollut mahdoton toteuttaa terveysturvallisuuden varmistamiseksi. Toisaalta pandemia on myös inspiroinut monia työntekijöitä kokeilemaan uusia opetusmenetelmiä.

Pandemian myötä kysymys hybridiopetuksesta eli lähi- ja etäopetuksen yhdistelemisestä nousi vahvasti esille, minkä vuoksi tutkimuksessani pohdittiin sen tarjoamia uhkia ja mahdollisuuksia rippikouluopetuksessa. Tutkimusta varten haastattelin yhteensä seitsemää rippikoulutyöntekijää. Tutkimuksessa nousi selkeästi esille, millaista rippikoulujen hybridiopetus oli ollut tietyssä historiallisessa tilanteessa; rippikoulujen toteuttaminen oli tavallista vaativampaa ja kuormittavampaa.

Uusia oppimisympäristöjä

Samalla kun pandemia osaltaan rajoitti käytössä olevia opetusmenetelmiä, vuorovaikutusta ja ryhmän koheesiota, pakotti se kuitenkin kehittämään ja kokeilemaan uusia menetelmiä totuttujen rinnalla. Monissa seurakunnissa jouduttiin perinteisen leirikeskuksen sijaan hyödyntämään uusia oppimisympäristöjä, kuten kotikirkkoa, seurakuntakeskusta, kaupunkiympäristöä tai muita ulkotiloja. Oppimisympäristöjen moninaisuudessa nähtiin myös paljon hyvää, sillä niiden myötä esimerkiksi kotikirkko tuli nuorelle tavallista läheisemmäksi. Myös opetusmenetelmiä oli muutettava, jolloin luovia taide- ja ryhmätyöskentelyjä sekä mobiiliteknologiaa hyödynnettiin tavallista monipuolisemmin. Esimerkiksi Seppo-sovellus toi rippikouluopetukseen uuden pelillisen ulottuvuuden. Opetus pandemian aikana näyttäytyi jopa tavallista nuorilähtöisempänä, toiminnallisempana ja innovatiivisempana.

Jännitteitä vanhan ja uuden välillä

Pandemia näkyi myös rippikouluopetuksen siirtymisessä virtuaalitiloihin. Mobiiliteknologian hyödyntäminen rippikouluissa ei ennen koronaakaan ollut mikään uusi ilmiö, ja esimerkiksi kirkossa on jo aikaisemmin tehty digitaalista nuorisotyötä. Kysymys hybridiopetuksesta rippikoulussa aiheutti jännitteen vanhoissa pitäytymisen ja uusien toteutusmuotojen kehittämisen välillä. Etäopetukseen suhtauduttiin varautuneesti, sillä nuorten kohtaaminen, etäopetusmenetelmät ja työntekijöiden digiosaaminen koettiin puutteellisina. Kuitenkin osa haastateltavista näki hybridiopetuksen tämän päivän ja tulevaisuuden rippikoulumallina – mahdollisuutena kohdata nuoria tässä ajassa ja juuri siellä, missä he myös paljon oleskelevat – virtuaalimaailmassa.

Hiljaiselle nuorelle tilaa

Haastateltavat nostivat esille monia etäopetuksen vahvuuksia, kuten mahdollisuuden vahvistaa nuorten ja heidän perheidensä osallisuutta ja tuoda rippikoulua lähemmäs nuorten arkea. Nämä ovat myös Suuri ihme -rippikoulusuunnitelmassa nimettyjä rippikoulun tavoitteita. Etäopetus luo esimerkiksi hiljaiselle tai aralle nuorelle tilaa tuoda äänensä kuuluviin ja nuorten perheille väylän osallistua aktiivisemmin rippikouluprosessiin. Etäopetus tarjoaa nuorille myös mahdollisuuden käsitellä rippikoulun teemoja omasta elämäntodellisuudestaan käsin ja sanoittaa niitä itselleen mielekkäällä tavalla, tarvittaessa myös anonyymisti.

Nuoret mukaan ideoimaan

Haastateltavat olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että rippikoulun olemuksessa on paljon sellaista, mitä etäyhteydellä ei voida tavoittaa. Kuitenkin etäopetus voisi toimia lähiopetuksen rinnalla, jolloin sen avulla voisi tukea ja vahvistaa rippikoulun tavoitteita ja niiden toteutumista. Tämä vaatii huolellista suunnittelua ja työntekijöiden kouluttamista sekä etäopetusvälineiden käyttöä myös hybridipedagogiikkaa varten. Olisiko tässä mahdollisuus hyödyntää myös nuorten tietoteknistä osaamista ja ideoida toteutusvaihtoehtoja yhdessä heidän kanssaan?

”Et sen vois tehä näinki”

Pandemian aiheuttamista rajoituksista huolimatta se on johdattanut katsomaan rippikouluopetusta uudesta näkökulmasta. Se on ohjannut näkemään ja arvostamaan juuri niitä tekijöitä, jotka suomalaisessa rippikoulumallissa ovat kantaneet aina rippikoulun alkujuurilta tähän päivään saakka. Pandemia on ajanut kokeilemaan uusia menetelmiä ja lisännyt ymmärrystä siitä, millaiset uudet menetelmät voivat palvella nykypäivän rippikoulun toteutumista ja tavoitteita vielä entistäkin paremmin. Kuten eräs haastateltavistakin osuvasti totesi: ”Jotain sellasta, mitä me ei oo ehkä osattu ajatella ennen tätä, et sen vois tehdä näinki. Et koska kaikkia menetelmiähän me ei olla viel löydetty. Se on hauskinta tässä hommassa.”


Majakka-palkinto Heidi Toivaselle

  • Uskonnon, katsomuksen ja kasvatuksen tutkimusseura (UKKT) jakaa vuosittain tutkimusalaansa liittyvän Majakka-opinnäytetyöpalkinnon.
  • Majakka-palkinto 2021 annettiin Heidi Toivasen uskonnonpedagogiikan pro gradu -tutkielmalle: Rippikoulu, hybridiopetus ja covid-19.
  • Palkintolautakunnan mukaan Toivasen työ on kautta linjan analyyttinen ja johdonmukainen. Erityisesti hybridiopetukseen liittyvät luvut tuovat kiinnostavia uusia näkökulmia rippikoulupedagogiseen keskusteluun.
  • UKKT:n tavoitteena on edistää tutkimusta, joka kohdistuu erityisesti kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen sekä eri katsomusten kasvatusajatteluun ja -toimintaan.

Tule mukaan! Liity jäseneksi ukkt.fi

Lähde: UKKT

Teksti Heidi Toivanen  

Kuva Marika Leppänen