Paras tarina palkitaan?

0
71

Tutkin Diakonia-ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyössäni kirkon diakoniatyöntekijöitä ja heidän mahdollisuuttaan käyttää omaa harkintaa taloudellisen avustamisen tilanteessa. Tutkimustulokset osoittivat, että toimintatavat mahdollistavat tunneharkintaan pohjaavan päätöksenteon.

Näyttää siltä, että ta-loudellisen avustamisen vuorovaikutustilanteessa asiakkaan kertoma tarina ohjaa usein työntekijän valintoja. On mahdollista käydä myös niin, että verbaalisesti lahjakas ja riittävän uskottava asiakas saattaa saada enemmän apua.

Diakonisesta taloudellisesta avustamisesta puuttuvat normistot. Erilaisia seurakuntakohtaisia avustamisen reunaehtoja ja sääntöjä toki on luotu, mutta diakoniatyöntekijällä on aina mahdollisuus hyödyntää myös omaa harkintaansa, jopa työntekijäkohtaisin eroin samankin työyhteisön sisällä. Avustustilanteessa asiakkaan kertoman tarinan vaikutukset ovat tietysti työntekijäkohtaista. Joitakin työntekijöitä ulkopuoliset vaikuttimet häiritsevät, toiset hyväksyvät ne osaksi päätöksentekoa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon taloudellisen avustamisen mekaniikka sallii molemmat tavat, joskin systeemissä on tulkinnanvaraisuutta. 

Moni asia kietoutuu yhteen

Asiakkaan kertoma tarina tuntuu määrittävän avustusvastaanoton tilannetta merkittävästi. Tarinan kertomiseen liittyy niin vallankäyttöä kuin vaikuttamisen mahdollisuuskin. Tunteisiin vetoava elämäntarina, auttajan ja autettavan väliset henkilökemiat, auttajan oma henkilöhistoria ja asenteet sekä moni muu ulkoinen vaikutin joko tukevat avustustapahtuman edistymistä tai vaikeuttavat sekä työntekijän mahdollisuuksia tehdä työtään, että asiakkaan mahdollisuutta tulla autetuksi. Toisaalta diakonisessa taloudellisessa avustamisessa puhutaan usein myös diakonisista perusteista. Ne ikään kuin laajentavat diakoniatyöntekijän mahdollisuuksia tilanteessa ja mahdollistavat myös poikkeamisen olemassa olevista avustusraameista. Tarinan kuultuaan työntekijä arvioi, usein työalan sisällä melko löyhästi määriteltyjen diakonisten perusteiden valossa, millä ponnekkuudella hän asiakkaan asiaan tarttuu. Tutkimustulokset osoittivatkin, että työntekijän valinnat, asiakkaan kertoma tarina ja toisaalta myös diakoniset auttamisen perusteet, kietoutuvat usein toisiinsa avustustilanteessa. Parhaimmillaan ne tukevat toisiaan ja auttamiselle avautuu luonteva väylä niin asiakkaan kuin työntekijänkin näkökulmasta. 

Subjektiivisen harkinnan sudenkuoppa

Valintojen tekeminen ja persoonallinen työote eivät kuitenkaan aina ole pelkästään positiivinen asia. Tutkimusaineistosta oli nähtävissä, että toisen ihmisen puolesta päättäminen kuormittaa samaan aikaan, kun diakonisen taloudellisen avustamisen harkinnanvaraisuus kuvataan myös mahdollisuutena. Subjektiivisen harkinnan sudenkuoppa lienee mahdollisuus asettaa tahtomattaan asiakkaat eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Ongelmallista on sekin, että työntekijä on usein melko yksin päätöstensä kanssa ja toisaalta hyvin tietoinen vaikuttimistaan eri asiakkaiden kohdalla. Diakoniatyöntekijän valinnat ovat siis yhtä lailla vallankäyttöä kuin intuitiota. Lisäksi on lupa puhua myös korkeimman johdatuksesta, jonka olemassa oloon työntekijä uskoo ja tunnistaa sen vaikutuksen valintojen taustalla.

Loputon valintojen viidakko

Lopulta aivan kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä isossa roolissa ovat kohtaaminen ja tarinat. Toiset ovat taitavampia tarinankertojia kuin toiset. Toiset ovat sinisilmäisempiä kuulijoita kuin toiset. Asiakkaiden tarinat ovat aina läsnä vastaanotolla. Diakoniatyöntekijä on loputtomassa valintojen viidakossa tahtomattaan ja asiakkaat ikään kuin tietämättään kilpailevat hänen huomiostaan tarinoillaan. Toisen tarina kolahtaa kovempaa kuin toisen. Tasapuolisen avustamisen ideaali lieneekin tavoite, johon voi inhimillisesti katsoen olla vaikeaa päästä. Ehkä juuri tässä kohtaa diakonian lähiesimiehet nousevat ratkaisevaan asemaan; kuinka tukea diakoniatyöntekijää sillä tavoin, että löytyy avustamisen mielekkyys?

Ja kuitenkin tarinoita tarvitaan. Diakoninen taloudellinen avustaminen ei ole eikä voi olla samalla tavalla kliinistä kuin joku muu auttamisen muoto. Diakonisen auttamisen syvin ydin näyttäytyy juuri siinä, että autettava tulee aidosti kuulluksi ja kohdatuksi ilman reunaehtoja. Joskus auttajan on vain kestettävä harmaalla alueella oloa, jotta autettavan jokainen värisävy tulee nähdyksi.


Diakonian tutkimuksen seura DTS

  • Perustettu 2002 koostamaan monille eri tieteenaloille levittäytynyttä diakonian tutkimusta.
  • Julkaisee Diakonian tutkimus -aikakauskirjaa, joka antaa tilan diakonian alan akateemisille tutkimusartikkeleille, keskustelupuheenvuoroille ja kirja-arvioille.
  • Tuottaa kahden vuoden välein yhdessä muiden toimijoiden kanssa   Diakoniabarometri-tutkimuksen.
  • Järjestää vuosittain diakonian tutkimuksen päivän.
  • Myöntää Sivellin-opinnäytepalkinnon, jonka sai 2021 Taru Mylllymäki.

Diakoniatyöntekijöiden liiton jäsenet voivat halutessaan saada Diakonian tutkimuksen seuran jäsenyyden jäsenetuna ilmoittamalla siitä liiton toimistoon.                                                                                             

Lisätietoja: www.dts.fi


Teksti Taru Myllymäki  | Kuva Klaus Myllymäki