Kesä kurkkii jo ovenraosta, ja monelle meistä se tarkoittaa odotettua kesälomaa. Seurakunnat eivät kuitenkaan hiljene kesäksi vaan toiminta pyörii ja joukkoon liittyy enemmän tai vähemmän kesätyöntekijöitä. Vai liittyykö? Löytyikö sopivia hakijoita tai tulimmeko me työpaikkana valituksi?
Ensimmäiset kesätyöilmoitukset julkaistiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Viime tippaan hakunsa jättäneetkin saivat rekrytointinsa keväällä päätökseen. Olemme tarjonneet töitä rippileireille, kesäkerhoihin, hautausmaille ja moneen muuhun. Työnhakijoilta olemme odottaneet kokemusta, innostusta, taitoa ja tietoa.
Tänä päivänä työnhaku ei ole kuitenkaan sellaista, jossa työnantaja valitsee ja työnhakija yrittää vain miellyttää ja tehdä suuren vaikutuksen. Enenevässä määrin myös seurakunnissa, niin kesätyö- kuin muissakin työnhakutilanteissa, työnhakijat tekevät valintoja. Tulevaisuuden avainkysymyksiä on, miten saamme hyvät ja osaavat, kehityskelpoiset työntekijät valitsemaan juuri meidän seurakunnan työpaikakseen. Voisimme aloittaa satsaamalla työpaikkailmoituksiin. Vaikka kutsumus kantaakin monia, niin palkallakin on oma merkityksensä. Palkan voisi siis rohkeasti myös työnhaussa ilmoittaa.
Emme pärjää kovin hyvin palkkakilpailussa, joten meidän olisi pystyttävä tarjoamaan jotain muuta, jotta tulisimme valituiksi. Yksi mahdollisuus voisi olla työntekijän oman kiinnostuksen ja taitojen huomioiminen niin, ettei niitä kahlittaisi tiukkoihin työalarajoihin. Toinen voisi olla mahdollisuus kehittää työtä, kokeilla asioita ja lupa epäonnistuakin joskus. Lupaus kannustavasta ja ystävällisestä työyhteisöstä sekä työhyvinvointiin panostamisesta voisivat olla valttikortteja, joilla meidät valittaisiin. Pystymmekö tarjoamaan tällaista?
Suvivirren laulettuamme kesä on todella täällä, ja meidät valinneet kesätyöntekijät ovat ovellamme. Yhteinen työ alkaa. Emme saa heittää heitä pärjäilemään itsekseen vaan vastuumme on perehdyttää huolella, kuunnella ja kysellä. Sillä, miten otamme uuden työntekijän vastaan ja opastamme työhön, on valtavan iso merkitys. Hyvä perehdytys hyödyntää työntekijää, mutta myös työnantajaa.
Elokuussa alkaa vakituinen henkilökunta olla taas kokonaisuudessaan takaisin työpaikalla, ja kesätyöntekijät palanneet opiskelujen tai muiden töiden pariin. Hyvässä tapauksessa he ovat jättäneet meille uusia toimintatapoja, herättäneet meitä katsomaan työtä uusin silmin tai vahvistaneet, että olemme oikealla tiellä. Yhtä tärkeää on se, mitä kesätyöntekijä on saanut meiltä mukaansa ja millaista tarinaa hän kertoo eteenpäin. Murtuuko tarinassa vanhat fraasit siitä, millainen kirkko ja sen työntekijät ovat? Olisipa hienoa, jos ystäville kerrottaisiin hyvästä työpaikasta ja sen kivoista työntekijöistä, paikasta jonne haluaa tulla jatkossakin. Haastankin meidät kaikki näihin uuden tarinan talkoisiin ja aloitetaan vaikka sillä, että hymyillään kun kohdataan.
Noora Kähkönen
nuorisotyönohjaaja, diakoni, sosionomi
noora.kahkonen@evl.fi
