Uskontodialogissa kuunnellaan, opitaan ja kunnioitetaan

0
39

Uskontodialogin merkitys kasvaa koko ajan, kun ihmiset ympärillämme eivät enää automaattisesti edusta samaa uskontokuntaa tai elämänkatsomusta kuin valtaväestö.

Kirkon lähetystyön keskuksen johtajan Elina Hellqvistin mukaan uskontodialogi tarkoittaa monia asioita. Usein erotellaan arjen dialogi eli yhteinen toiminta esimerkiksi yhteiskuntarauhan tai luomakunnan puolesta sekä teologinen dialogi, spiritualiteetin dialogi ja instituutioiden kuten kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen välinen dialogi.

– Yksinkertaisesti sanottuna uskontodialogista on kyse silloin, kun eri uskontoja edustavat ihmiset kohtaavat. Usein sanotaankin, että ihmiset kohtaavat, eivät uskonnot. Useimmiten kyse on arkisen elämän tilanteista: miten uskonto näkyy arjen valinnoissa, työpaikalla, perheessä, ystäväpiirissä sekä siellä missä yleensäkin liikumme, Hellqvist toteaa.

– Tapa, jolla kohtaamme toisin uskovan kanssa, kertoo paljon myös omasta uskonnosta. Kunnioittava kohtaaminen ja luottamus on tärkeässä roolissa kohtaamisissa.

Erilaisia tavoitteita

Uskontodialogissa korostuu samoin kuin dialogissa yleensäkin halu tutustua avoimesti toisiin ihmisiin ja omaan itseen. Ennakkoasenteet kannattaa jättää ja olla utelias tarkastelemaan uusia näkökulmia ja huomaamaan vaikka sen, että eri uskonnoissa on paljon ainutlaatuista ja hyvää.

Ekumenian ja uskontodialogin tavoitteet ovat kuitenkin erilaiset. Ekumenia on erilaisten kristittyjen välisen ykseyden ja yhteyden etsintää. Uskontodialogista puhutaan silloin, kun toinen ihminen kuuluu eri uskontokuntaan tai edustaa eri maailmankatsomusta.

Uskontodialogin tarkoituksena on kuunnella toista, kertoa omasta uskosta ja yrittää ymmärtää toista paremmin.

– Evankelioinnista ei ole kysymys siinä merkityksessä, että yrittäisimme uskontodialogin varjolla saada toisen vaihtamaan uskontoaan. Sen sijaan siihen kyllä kuuluu omasta uskosta kertominen ja todistaminen, Hellqvist tarkentaa.

Ukrainan pakolaiset ja ekumenia

Ukrainasta tulleet sodan pakolaiset ovat enimmäkseen ortodokseja. He ovat siis kristittyjä, jolloin heidän kanssaan ei ole kyse uskontodialogista, vaan ekumeniasta.

– Ekumenian hyviin tapoihin kuuluu ohjata toiseen kirkkokuntaan kuuluva hänen oman kirkkonsa piiriin, eli tässä tapauksessa esimerkiksi kertoa, mistä löytyy lähin ortodoksinen kirkko, jossa voi osallistua jumalanpalvelukseen, Hellqvist toteaa.

Sekä ekumeenisessa kohtaamisessa että uskontodialogissa on hyvä lähteä liikkeelle toisen ihmisen kysymyksistä ja tarpeista.

– Kaikissa kirkko- ja uskontokunnissa on uskontoaan eri tavoin ja eri intensiteetillä harjoittavia. Ihmisen omaa suhdetta uskontoon on aina hyvä kunnioittaa. Toisille usko on elämän tärkein asia, toisille taas osa kulttuuriperintöä –  tai jotain ihan muuta.

Yhdessä saa rukoilla

Hellqvist ei näe estettä yhdessä rukoilemiselle, jos toinen sitä toivoo ja se sopii kaikille osapuolille.

– Muissa kohtaamisen kysymyksissä luotan siihen, että diakoniatyöntekijöillä on siihen hyvä taito ja ymmärrys.

Hellqvist rohkaisee pohtimaan, millaisen kuvan annamme kristinuskosta. Raamattukin antaa siihen meille ohjeen: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana.” (1.Piet.3:15–16)

Teksti Eliisa Ala-Kuusisto | Kuvat Eliisa Ala-Kuusisto ja Pexels


Hanna Sulosen työn painopiste on maahanmuuttajatyössä.

”Yhteys syntyy, kun kohdataan kirkolla”

Tampereen eteläisen seurakunnan määräaikaisessa diakonian virassa toimiva YAMK-sosionomi-diakoni Hanna Sulonen on käynyt uskontodialogia Hervannassa asuvien muslimien kanssa. Hänen työnsä painopiste on maahanmuuttajatyössä.

– Järjestin joulukuussa 2021 Hervannan kirkolla uskontodialogin, jossa aiheena oli joulu. Paikalla oli kristittyjä ja muslimeja keskustelemassa joulun merkityksestä. Tilaisuus oli vapaamuotoinen ja keskustelu sujui omalla painollaan ohjaajan vain hieman johdatellessa tilannetta. Joulun merkityksestä puhuttiin pääasiassa tavallisten kristittyjen ja muslimien näkökulmasta. Tilaisuus oli tunnelmaltaan lämminhenkinen ja ymmärrystä lisäävä, Sulonen kertoo.

Vuoropuhelua ja verkostoja

Maaliskuussa 2022 Sulonen oli järjestämässä Kotoa Koollekutsujaksi (KoKo)-hankkeen kanssa Hervannan kirkolla uskontodialogin, jossa aiheena oli paasto.

– KoKo-hanke tähtää vuoropuhelun ja verkostojen rakentamiseen Hervannassa. Keskustelu käytiin Erätauko-menetelmän keinoin. Paikalla oli kristittyjä ja muslimeja erilaisista taustoista. Osallistujien mielestä tilaisuus meni nopeasti. Osallistujilla oli paljon yhteistä kokemusta uskonnosta riippumatta ja tietämys lisääntyi. Tilaisuudesta jäi erityisesti mieleen, että ramadan koettiin positiivisena yhdessäolon aikana, jossa on isossa osassa lähimmäisen auttaminen. Kristittyjen pääsiäistä edeltävä paasto koettiin enemmän hiljentymisenä ja sisäänpäin kääntymisen aikana, Sulonen pohtii.

Sitoutumista ekumeniaan

Ukrainan sotapakolaiset eivät ole vielä juurikaan näkyneet arjen diakoniatyössä Tampereen Eteläisessä seurakunnassa. Tampereen evankelisluterilainen seurakunta tekee yhteistyötä Tampereen ortodoksisen kirkon kanssa.

– Olemme sitoutuneet ekumeenisiin periaatteisiin. Siksi ohjaamme ihmisen hänen kristilliseen seurakuntaansa tai yhteisöön. Ukrainan pakolaisissa on myös katolilaisia ja uniaattikristittyjä, Sulonen kertoo.

Tampereen Eteläinen seurakunta tekee yhteistyötä Katukappelin ja KotoDian kanssa järjestäen säännöllisesti Friday Together -tapahtumia Hervannan kirkolla. Tapahtumiin on kutsuttu myös Ukrainan pakolaisia, jolloin arjen uskontodialogi mahdollistuu.

– Hervannan kirkolla aloittaa keväällä 2022 Kielikahvila, jonne toivotaan osallistujia kokoontumaan, keskustelemaan ja oppimaan suomen kieltä. Yhteys syntyy, kun kohdataan kirkolla.


Samoja arvoja

Ylöjärveläistynyt Gulafroz Husseini pitää omasta uskonnosta puhumista tärkeänä.

Afgaanitaustainen ylöjärveläistynyt Gulafroz Husseini on kokenut tärkeäksi omasta uskonnosta puhumisen.

– Kun muutimme perheenä 17 vuotta sitten Suomeen, oli kielen takia vaikea kertoa omasta uskonnosta ja kysyä kristinuskoa tunnustavilta esimerkiksi kirkollisista juhlista. Nyt kun puhun Suomea, voin keskustella ramadanista, rukousrituaaleista ja kulttuurista, joka nojaa paljon Koraaniin, Gulafroz kertoo.

Ramadan on juuri päättynyt, ja Gulafroz viittaa siihen useita kertoja.

– Töissä on ollut hieno huomata, että päivittäinen paastoaminen auringon nousun ja laskun välillä on aiheuttanut entisen hämmennyksen tilalle myötätuntoa, ja muslimien kärsivällisyyttä on ihmettelyn tilalta arvostettu ja jopa ihasteltu. Moni työkaveri on auttanut jaksamaan ja ollut tukena paastokilvoituksessa.

Gulafrozin mukaan moni asia on enemmän yhdistänyt kuin erottanut yhteisissä keskusteluissa kristittyjen kanssa.

– Olen aina ollut kiinnostunut toisella tavalla uskovista ja osallistuin koulussakin aina hartaushetkiin. Huomasin, että auttavaisuus, vähempiosaisista huolehtiminen, rehellisyys ja armollisuus ovat samoja arvoja kuin meilläkin.

Teksti Eliisa Ala-Kuusisto | Kuvat Eliisa Ala-Kuusisto ja Pexels