Diakonian puolustamiseen tarvitaan joukkovoimaa

0
54

Diakonia ja diakoniatyöntekijät jäävät monesti kirkossa piiloon – tai ainakin työ jää näkymättömäksi. Juhlavuoden yksi ilonaihe onkin ollut se, että diakonia on tullut näkyväksi monin eri tavoin.

Tänä vuonna meillä on erityistä aihetta juhlaan. Diakonian viran juhlavuosi ja lukuisat siihen liittyvät tapahtumat ympäri Suomea ovat muistuttaneet syksyn mittaan siitä, että teemme työtä, jolla on merkitystä ja jota onkin syytä juhlia.

Kirjoitin taannoin röyhkeydestä. Suomalaiseen kulttuuriin, mutta herkästi varsinkin diakoniaan, kuuluu turha nöyryys, joka saa kaikenlaisen itsensä näkyväksi tekemisen tuntumaan röyhkeältä. Erityisesti naiset sortuvat herkästi turhaan vaatimattomuuteen ja nöyryyteen. Välillä on syytä muistuttaa itseä siitä, että esimerkiksi oman osaamisen esiin tuominen ei ole röyhkeää. Se on oman osaamisen esiin tuomista. Puolien pitäminen ja oman osaamisen esiin tuominen on aina helpompaa porukalla kuin yksin. Juhlavuosi antaa meille kaikille yhteisen syyn pitää esillä diakoniaa ja sen merkitystä kirkossa.

Diakonian puolustamiseen, ammatillisuuden esiin nostamiseen sekä työntekijöiden etujen valvomiseen tarvitaan joukkovoimaa, sitäkään ei voi kukaan tehdä yksin. Siihen tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään aikaansa ja omaa osaamistaan yhteisen asian ajamiseen. Minulla on ollut viime vuodet ilo ja kunnia toimia oman toimen ohessa Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtajana. Olen päässyt tutustumaan diakonian eri puoliin ja erilaisiin kasvoihin ympäri maata. Ymmärrykseni työn moninaisuudesta on laajentunut omaa työympäristöä laajemmaksi. Olen päässyt verkostoitumaan, sukeltamaan ammattiyhdistysmaailmaan ja seuraamaan läheltä kahdet eri sopimusneuvottelut. Mutta ennen kaikkea olen päässyt osaksi yhteistä tavoitetta. Olen päässyt yhdessä muiden kanssa puolustamaan ja edistämään ammatillista diakoniatyötä meidän kirkossamme. Onni on, että sitä ei ole tarvinnut tehdä yksin.

Tuntuu erityisen hienolta olla osa tätä ketjua juuri nyt, diakonian juhlavuonna. Aikani liiton puheenjohtajana tulee kuitenkin tänä vuonna täyteen, ja on aika tehdä tilaa seuraavalle. Olisitko sinä ketjun seuraava osa? Ketjun, jonka osaset ovat ihmisen kokoisia, mutta jotka ovat yhdessä vahvoja.

Teksti Saara Huhanantti