Diakonian ja kasvatuksen ammateissa hiukkaakaan pidempään työskennelleet kohtaavat varmasti väistämättä tilanteita, joissa mietittäväksi tulee, onko perhe, lapsi tai nuori tai vaikkapa iäkkäämpi henkilö sellaisen avun tarpeessa, jonka saamiseksi olisi tehtävä ilmoitus esimerkiksi lastensuojeluun tai sosiaalihuoltoon. Tai onko kyseessä tilanne, jossa peräti rikosilmoitus on tarpeen? Ongelmana monesti on, että ilmoituksen joutuu väistämättä tekemään rajallisten tietojen perusteella.
Erilaisten ilmoitusten tekemistä pohtiessa mielessä pyörivät myös ilmoittamisen seuraukset. Saako asianomainen tarvitsemansa avun? Tuleeko nimeni ilmoituksen tekijänä hänen tietoonsa? Entä rikkoutuuko luottamussuhde väliltämme ilmoituksen tekemisen myötä?
Varmaa tietoa ei tarvita
Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei edellytä varmaa tietoa epäkohdasta lapsen elämässä, vaan ainoastaan sitä, että ilmoittaja epäilee, että lastensuojelun tarve pitäisi selvittää. Kynnys ilmoituksen tekemiseen ei saa olla liian korkealla. Seurakunnan työntekijöillä ilmoituksen tekemiseen on lastensuojelulakiin kirjattu velvollisuus, eli se ei siis ole harkinnanvaraista. Ilmeisimpiä tapauksia tuskin on hankala tunnistaa, mutta entäpä, jos huoli nousee vaikkapa vuorovaikutusongelmista toisten nuorten tai lasten kanssa. Missä esimerkiksi menee raja vaikkapa nuorten keskinäisessä sanailussa? Kuten rajanvedot monesti, tämäkin on vaikea. Lainsäädäntö ei kykene tarjoamaan jokaiseen tilanteeseen spesifejä toimintaohjeita, joten linjaus täytyy tehdä yleisohjeen perusteella: onko asiasta herännyt oikeasti huoli. Jos on, ilmoitus on paikallaan. Paras apu arviointiin on siis ammattitaito ja oma työkokemus – tai tarvittaessa vaikka kokeneen kollegan arvio.
Jos ilmoittaminen kuitenkin epäilyttää, kannattaa ensi alkuun keskustella kunnan sosiaalityöntekijän kanssa kertomatta ilmoituksen kohteen henkilöllisyyttä. Seurakunnan työntekijä voi myös ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon yhdessä lapsen tai hänen perheensä kanssa. Työnsä perusteella ilmoitusvelvollinen henkilö ei voi tehdä ilmoitusta anonyymisti, mutta osapuolten välistä luottamussuhdetta toivottavasti suojelee vilpitön pyrkimys lapsen parhaaseen.
Huoli-ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa
Huolta voi toki herätä missä tahansa elämänvaiheessa olevasta henkilöstä. Monesti tutuin konteksti huoli-ilmoitukselle on vanhuspalvelulain mukainen ilmoitus iäkkään henkilön palveluntarpeesta. Sosiaalihuoltolain mukainen ilmoitus puolestaan voidaan tehdä kenestä tahansa, josta huoli on herännyt, oli syy sitten päihteet, toimeentulo tai muu vastaava. Näiden lakien mukainen ilmoitusvelvollisten viranomaisten piiri on lastensuojelulain vastaavaa hieman suppeampi, mutta kattaa muun ohella terveydenhuollon ammattihenkilöt. Huoli-ilmoituksen voi luonnollisesti tehdä kuka tahansa, vaikka ”velvoite” siihen seuraisikin enemmän kanssaihmisyydestä kuin lakikirjoista. Suuntaviivat ilmoituksentekoharkinnalle ovat kuitenkin samat kuin lastensuojeluilmoituksessa. Jos huoli herää, on parempi toimia kuin olla toimimatta.
Teksti Maarit Engström
Kuva Pexels
