”Olen valmiina 24 / 7 on huono tavoite”

0
964

Työhyvinvoinnista huolehtiminen on sanahelinää, jos palautumiselle ei jää tarpeeksi aikaa. Työterveyslaitoksen psykologi Liisa Puskala kertoo, miksi palautumisvelan välttäminen on tärkeää myös hybridityössä ja työajattomassa työssä.

Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija, psykologi Liisa Puskala. Kuva Annukka Pakarinen.

Työhyvinvoinnin asiantuntijat painottavat, että nyt 2020-luvulla tarvitaan uusien pelisääntöjen luomista. Epäsäännölliset työajat etätöineen sekä työntekijöiden palautumisvelka vaativat hyvinvointia tukevia toimintatapoja. Liian moni työntekijä joutuu päivittäin murehtimaan itsekseen, mikä määrä työtä on tarpeeksi ja miten työasioista pystyisi päästämään irti vapaa-ajalla. Irrottautuminen voi olla erityisen vaikeaa työajattomassa työssä, jota kirkon aloillakin tehdään.

Dino-lehti kysyi Työterveyslaitoksen erityisasiantuntijalta, psykologi Liisa Puskalalta neuvoja parempaan työhyvinvointiin.

Miksi työstä irrottautuminen on tärkeää jaksamisen kannalta?

Aivan kuin lihakset, myös mielemme tarvitsee lepoa. Irrottautuminen on yksi psyykkisen palautumisen eli mielen elpymisen kokemus. Kivakin työ nostaa vireystilaa, mikä taas vaikuttaa vaikkapa nukkumiseemme. Vain rauhoittuneena nukumme syvää, virkistävää unta.

Miten työajatonta työtä tekevä voisi parhaiten irrottautua työajatuksista?

Kannattaa valita vastapainoksi jotain aktiivista mutta erilaista tekemistä kuin työ. Sosiaalisen työn vastapainoksi tarvitaan yksin tekemistä, ajattelutyön vastapainoksi toimintaa, kiihkeän tekemisen vastapainoksi hidasta tekemistä. Kannattaa pohtia, mihin muuhun ajatukset voi kiinnittää, kunnes työpää hiljenee. Monille äänikirja, podcast, puhelu kaverille, musiikki tai tv-sarja ovat tällaisia työajatusten korvaajia. Eikä ole sattumaa, että Anssi Kelan laulussa ”täytyy kävellä näin”. Kävely elvyttää myös ajatuksia.

Hybridityötaitoihin kuuluu oman työn suunnitteleminen ja johtaminen. Mitkä työtaidot ovat erityisen tärkeitä työajattomassa työssä?

Työn organisoinnin taito on erityisen tärkeä. Oleellista on myös tietää työnsä tavoitteet. Realistinen aikatauluttaminen on hyödyllinen työtaito, kun taas ”olen valmiina 24/7” on huono tavoite. On hyvä pysähtyä miettimään, arvostanko lepojaksoja tärkeinä työssä onnistumisen edellytyksinä.

Yhteistyön pelisääntöjen noudattaminen on työtaito, joka auttaa koko työyhteisöä voimaan paremmin. Miten ennakoin yhteistyötarpeita? Miten viestin muille, kun olen hetken tavoittamattomana, esimerkiksi uppoutumassa kirjoitustehtävään? Millaisia odotuksia ajankäytöstä luon verkostolleni?

Miten omaa palautumista voi parhaiten seurata?

Ensinnäkin on hyvä tarkkailla, palaudunko päivän töistä jo saman päivän aikana. Onko arjessani jaksoja, jolloin voin uppoutua vapaa-ajan tekemiseen ilman huonoa omaatuntoa? Jaksanko tehdä muuta kuin töitä? Koenko olevani riittävä työntekijänä? Jos näihin kysymyksiin pystyy vastaamaan myönteisesti, on helpompaa irrottaa ajatukset muuhun ja elpyä. Myös oma nukkuminen on hyvä vireystilan mittari. Ylivireys usein pirstoo yöunet.

Millaisena näet työtä tukevien koulutusten merkityksen työssä jaksamisen kannalta?

Työssäjaksamisen riskit elävät ajassa, esimerkiksi digitalisaation ja työn ylikuumenemisen myötä. On tärkeää ymmärtää, mitä tietotyöläisen työturvallisuusiriskit ovat 2020-luvulla. Jatkuva oppiminen uusien työvälineiden ja käytäntöjen omaksumiseksi on myös välttämätöntä, jotta työ on sujuvaa ja tuntuu hallittavalta. Esimerkiksi eriaikainen eli asynkroninen yhteistyö mahdollistaa monella tapaa hyvinvointia tukevat järjestelyt arkeen, mutta vaatii monenlaisten taitojen haltuunottoa, jotta se onnistuu sujuvasti koko työyhteisöltä. Jatkuva taitojen lisääminen tuo hallinnan tunnetta ja sujuvuutta työhön.

Mitä mieltä olet työajattomasta työstä? Onko se kuormittavampaa kuin normaali toimistotyöaika?

Työn määrä kuormittaa, ei aikaraami. Parhaimmillaan vapaa työaika mahdollistaa työn ja muun elämän sujuvan yhteensovittamisen. Huonoimmillaan se on keino teettää kohtuuton työmäärä urakkana, joka syö kaiken hapen tekijän arjesta. Vain tavoitteista puhumalla riskejä ei hallita. Tavoitteet on avattava realistiseksi tehtävälistaksi ja ajankäyttösuunnitelmaksi, johon sisältyy myös aikainvestointi palautumiseen ja taukoihin. Resursoinnin sopivuus on työnantajan ja työntekijän yhteinen haaste. Työajaton työ sisältää vahvan riskin ”harmaan ylityön” tekemiseen. Tämä ei ole hyväksi palautumisen ja tasapainoisen elämän kannalta.

Vaatiiko työajattomassa työssä jaksaminen erityisiä psyykkisiä taitoja?

Hyödyllisiä taitoja ovat kyky olla murehtimatta, keskittymiskyky ja oleellisen hahmottaminen. Myös itsemyötätunto tuo sallivuutta arkeen. Työajaton työ vaatii kykyä vaihtaa työroolista privaattirooliin. Yksityisrooli tarvitsee tilaa jokaisessa päivässä.

Teksti Tiina Usvajoki


Työajaton työ

• Työajattomiin hengellisen työn viranhaltijoihin ja työntekijöihin ei sovelleta työaikaa.

• Työajattomia ovat yleensä sellaiset julistus-, kasvatus-, opetus-, lähetys- ja diakoniatyötä tekevät viranhaltijat ja työntekijät, joiden  työajan käyttöä ei valvota ja jotka siten voivat itse päättää työajastaan. Heihin ei sovelleta työaikalakia eikä heidän työaikaansa määritellä tunteina ja minuutteina, mutta heille on määritelty vapaapäivät ja periaatteet vapaapäivien siirrosta.

• Työajattomia ovat myös joidenkin suurimpien seurakuntien tai seurakuntayhtymien ylin johto.


 Vaali aivojen työrauhaa

• suunnittele työpäiväsi

• varaa aikaa myös tekemiselle, tauoille, viestinnälle ja yllätyksille 

• kalenteri ei ole vain kokousvarauksille 

• ennakoiva suunnittelu mahdollistaa oman aikataulun järjestelyn keskittymistä tukevaksi


Tee nämä konkreettiset asiat

1. viikkosuunnitelma auttaa sinua hahmottamaan, missä sinun pitää olla milloinkin 

2. muistilista toimistolle mukaan otettavista tavaroista helpottaa lähtemistä ja sujuvoittaa työtä 

3. kalenteriin joka päivälle merkityt lounas- ja kahvitauot muistuttavat syömisestä ja palautumisesta

4. kalenteriin merkitty liikuntahetki auttaa sinua toimimaan jahkailun sijaan 

5. oman jaksamisen säännöllinen tarkastelu tukee hyvinvointiasi

6. palautteen antaminen itselle kannustaa, vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja selkeyttää ammatillista osaamistasi

Lähde: Työterveyslaitos