Ovatko käyttämäsi siteeraukset sattumanvaraisia vastaan tulleita oivalluksia vai rutiinilla valittuja lainauksia?
Kirkollisen kentän työntekijät ovat aika kovaa luokkaa siteeraajien joukossa. Harvassa muussa ammatissa ollaan tekemisissä tuhansia vuosia vanhojen tekstien kanssa, joiden lainaaminen kuuluu perustyöpäivään. Käytämme myös paljon virikekirjallisuutta, musiikkia sekä kuvataidetta työssämme.
Lainauksen merkitys lienee siinä, että koemme sen sisältävän ajatuksen niin merkitykselliseksi, että se ansaitsee tulla jaetuksi. Kristillisen etiikan mukaan jakaminen on hyveistä olennaisimpia. Jaamme hyvää sanomaa, murramme leivän ja kaadamme viinin annoksiin. Laupeudentyö on saamamme hyvän jakamista. Luomme tilaisuuksia, joissa ihmiset pääsevät keskenään jakamaan ajatuksia ja kuulumisia.
Taiteilija Anna Eriksson palkittiin loppukesästä Espoo Ciné -palkinnolla. Palkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai taholle, joka edistää kotimaista elokuvakulttuuria kohti monimuotoista eurooppalaisuutta. Eriksson opittiin ensin tuntemaan perinteisempänä hymyilevänä iskelmäartistina. Sittemmin hän alkoi tehdä syvempää ja vakavampaa musiikkia osuen taiteelliseen napakymppiin vuoden 2012 Mana-levyllään. Elokuvien tekoon viime vuosina paneutunut Eriksson on keskittynyt tummasävyisiin, jopa hätkähdyttävää kuvastoa sisältäviin teoksiin.
Eriksson itse julkaisi palkinnon saamisen jälkeen kiitosviestin, jonka ydinvirke kuului näin: Elokuvan tekeminen on sitoutumista, sitoutumista omaan visioon, sitoutumista niihin ihmisiin kenen kanssa työskentelee ja sitoutumista taiteilijan tärkeimpään tehtävään, joka on totuuden etsiminen.
Viestin viimeinen lause on vahva. Taide on monimerkityksellinen määrite, loputon keskustelujen aihe ja mielipiteiden jakaja. Erikssonin visio taiteen merkityksestä puhutteli itseäni suuresti. Jaoin sen sosiaalisessa mediassa ja jatkan edelleen sen työstämistä päässäni.
Vaikutamme taiteen keinoin työssämme. Valitsemme virsiä ja lauluja, näytämme kuvia, lainaamme runonpätkiä. Erikssonin lausahdus sopii melkoisen mutkattomasti kirkon työntekijän ajatuskuplaan, kun hän suunnittelee työtään taiteen parissa. Ja samalla voi katsahtaa peiliin kysyen itseltään samasta aiheesta: Autanko minä ihmisiä totuuden etsinnässä?
Huomionarvoista on myös se, että tässä käsitelty ajatus antaa nöyrän ajatuksen vain etsiä totuutta. Löytämisestä ei puhuta.
On hyvä puntaroida, edesauttaako lähimmäisiään etsimään vai löytämään. Kumpi on olennaisempaa – ja missä tilanteissa?
TSEKKAA
Anna Erikssonin syvällisin teos Mana (2012) on kestänyt aikaa ja antaa edelleen eväitä etsijälle. Maailma palelee -kappaleessa lauletaan: Luoja, anna tämän olla parempi päivä.
