Työntekijät kaipaavat lisäkoulutusta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tunnistamiseksi. Erityisesti huolta herättävät grooming ja rippikouluissa havaitut tilanteet.
Seksuaaliväkivalta saatetaan ymmärtää vain seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, mutta siihen lasketaan myös seksuaalinen häirintä ja houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin eli grooming. Poliisin mukaan verkossa tapahtuva grooming on niin yleistä, että lapset eivät edes ymmärrä sen olevan rikos.
Tuoreen tutkimuksen mukaan seurakunnan työntekijät kokevat ilmoitusvelvollisuutta koskevan tietämyksensä hyväksi. Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvä koulutus ja työpaikan ohjeistus koetaan pääosin riittämättömäksi. Vastaajista 82,76 % koki tarvitsevansa tarkempaa ohjeistusta tai lisäkoulutusta aiheesta. Kouluttajiksi esitettiin useissa vastauksissa lastensuojelun ammattilaisia sekä poliisia. Työntekijät halusivat saada lisäkoulutusta muun muassa turvataidosta ja niiden käyttömahdollisuudesta työympäristössä, seksuaaliväkivallan tunnistamisesta ja sen ilmenemismuodoista, erityisesti groomingista. Koulutustarpeiksi nousivat myös lähestymistapa, puheeksiottaminen sekä avun piiriin ohjaaminen.
Koulutusta koko työyhteisölle
Valtaosa vastaajista koki tarvitsevansa työpaikalleen selkeämpiä toimintaohjeita ja yhteisiä linjoja ilmoituskäytännön suhteen. Vastaajien mielestä tulisi laatia toimintamallit, jossa olisi myös viranomaisten yhteystiedot. Osa vastaajista kertoi ohjeistuksia olevan, mutta niitä ei tuoda esille, sillä niiden oletetaan olevan kaikkien tiedossa, vaikka näin ei usein ole. Tarvetta nähtiin myös konkreettiselle prosessikuvaukselle, jossa kerrottaisiin oikeudet ja velvollisuudet: kuka ilmoittaa, kenelle ilmoitetaan ja mitä ilmoituksesta seuraa.
Vastauksissa tuotiin esille, kuinka koulutuksen tulisi koskea koko työyhteisöä, myös johtoporrasta. Työntekijöiden mukaan kaikkien tulisi olla samoilla linjoilla siitä, että pelkkä huoli lapsesta riittää ilmoituksen tekemiseen ja varsinainen selvitysvastuu tapahtumista siirtyy lastensuojelulle ja poliisille. Tämä on määritelty myös lastensuojelulaissa.
Rippikouluissa rajatapauksia
Työntekijät kohtaavat työssään usein niin sanottuja rajatapauksia, jolloin työntekijän voi olla vaikeaa arvioida, tulisiko tilanteeseen puuttua. Etenkin rippikoulussa havaitut tilanteet, kuten seksuaalissävytteiset puheet tai lähekkäin oleminen, nousivat useissa vastauksissa esille. Työntekijän voi olla mahdotonta tietää, ovatko kaikki nuoret samalla tavalla mukana vai kokeeko joku esimerkiksi koskettamisen ahdistavaksi.
Vastauksissa tuli myös esille nuorten puhetyyli, joka eroaa työntekijän lapsuudenaikaisesta puhetyylistä. Vastausten mukaan havaittuihin tilanteisiin on puututtu esimerkiksi kieltämällä tai kertomalla, miksi toiselle ei voi puhua tietyllä tavalla. Lisäksi yksittäisissä vastauksissa kerrottiin, että tilanteissa on otettu yhteys poliisiin ja lastensuojeluun.
Vain harva vastanneista kertoi puhuneensa esimiehelleen tai tehneensä työnjakoa työparin kanssa, jotta seksuaaliväkivaltaa kokenut henkilö ei jäisi tilanteessa yksin.
Lisätutkimukselle tarvetta
Työpaikoilla olisi helppo tarjota työntekijöille koulutusta heidän esille nostamistaan aiheista. Vastauksissa nousi esille selkeä viesti yhteisten linjojen vetämisen tärkeydestä ja matalasta puuttumiskynnyksestä. Lapsen etu on aina ensisijainen, ja jokaisella on moraalinen velvollisuus saattaa epäily lapsen kokemasta seksuaaliväkivallasta viranomaisten tietoon. Lisäksi olisi tärkeää tehdä lisätutkimusta rippikouluympäristössä ja kuulla myös nuorten kokemuksia.
Tutkimuksessa nousi esille myös työntekijöiden kohtaama seksuaalinen häirintä, joka olisi tärkeä lisätutkimusaihe.
Opinnäytetyö löytyy Theseuksesta nimellä Seurakunnan työntekijöiden valmiudet tunnistaa 7–16-vuotiaisiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja puuttua siihen
Teksti Amalia Rissanen ja Elina Roivas
Kuvat Pexels
Mikä tutkimus?
• Tutkimus tehtiin opinnäytetyönä osana Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK) diakoniatyön tutkintoa.
• Se toteutettiin Lapuan hiippakunnan seurakunnissa yhteistyössä häirintäyhdyshenkilön kanssa.
• Tutkimuksessa selvitettiin seurakunnan työntekijöiden valmiuksia tunnistaa 7–16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa.
• Vastaajajina olivat diakonit, nuorisotyöntekijät, papisto sekä 7–13-vuotiaiden kouluikäisten parissa työskentelevät.
• Kyselyyn vastasi 96 työntekijää.
