Rekrytointiin uudenlaista sisältöä ja näkökulmaa

0
39

Rekrytointihaasteista on puhuttu paljon kuluvan vuoden aikana. Työntekijäpulasta kärsivät monet alat mukaan lukien julkisen sektorin hyvinvointipalvelut ja kirkon työpaikat.

KNT:n jäsenkyselyssä 48 prosenttia vastaajista kertoi, että työpaikoilla ei ole tehty mitään hakijamäärän lisäämiseksi. Kysyttäessä rekrytointikanavista todettiin, että vain harvat olivat ottaneet käyttöön somekanavia, tarkistaneet palkkaa tai kertoneet työpaikan henkilöstöeduista. On selvää, että tavanomaiset rekrytointikeinot eivät enää riitä. On ajateltava, puhuttava ja tehtävä muutoksia koko prosessiin, jotta nyt ja tulevaisuudessa saadaan työntekijöitä myös seurakunnissa oleviin avoimiin työpaikkoihin.

O´Diakon puheenjohtaja ja sosionomi-nuorisotyönohjaajaopiskelija Halla Kokkonen käytti johtavien nuorisotyöntekijöiden työkokouksessa puheenvuoron, jossa hän kertoi havainnoistaan työpaikkailmoitusten eroista sosiaalialalla ja kirkossa. Seurakuntien työpaikkailmoituksissa kerrotaan, mitä hakijalta vaaditaan ja odotetaan, mutta sosiaalialalla kerrotaan myös, mihin pääset mukaan, miten sinut huomioidaan ja miten voit kehittyä. Näkökulmissa on merkittävä ero hakijan kiinnostuksen herättämisessä.

Oman seurakunnan opiskelijanuoreen kannattaa pitää yhteyttä ja tarjota paikkoja, kertoa ammattiin opiskelusta ja tarjota vaikka osa-aikaista työtä opiskeluiden ohessa. Valmistuvan muistaminen stipendillä rakentaa siltaa tuleviin virkavalintoihin. Vain oman seurakunnan edun sijaan kannattaa vahvistaa alan vetovoimaa koko kirkon näkökulmasta, koska se hyödyttää lopulta kaikkia.

Kirkon alan opiskelijoiden kiinnostus seurakuntien kesätyöpaikkoihin on laskenut merkittävästi. Leirityön osaamisen vahvistamisessa ja kirkon työpaikkojen kiinnostuksen lisäämisessä kesätyöpaikoilla on edelleen keskeinen merkitys. Palkkauksen ja työolojen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Ne ovat seurakunnan käyntikortti tuleviin rekrytointeihin.

Jäsenkyselyyn vastanneista 93 prosenttia sanoi, että heidän seurakuntansa on halukas ottamaan vastaan harjoittelijoita. Vain harva seurakunta kuitenkaan saa harjoittelijan. Kohtaamisongelman taustalla on useita seikkoja. Opiskelijat hakeutuvat harjoittelemaan julkisten kulkuyhteyksien varressa oleviin isoihin seurakuntiin tai kotipaikkakunnalle kustannussyistä. Muiden seurakuntien on oltava aktiivisesti yhteydessä oppilaitoksiin harjoittelijoiden saamiseksi. Seurakuntien on otettava käyttöön keinoja, joilla harjoittelija saadaan seurakuntaan. Se voi olla palkan maksamista, kulujen korvaamista tai asunnon hankinnassa auttamista harjoitteluajalle.

Harjoittelu- ja työpaikoista voi tulla kertomaan oppilaitoksiin. Seurakuntaharjoittelun kokemus on edelleen erittäin tärkeä, jotta valmistumisen jälkeen hakeudutaan kirkon töihin. Asiantuntija-ammattiin opiskeleva odottaa, että häntä kohdellaan sen mukaisesti.

Jotta kirkon kasvatustyössä on tulevaisuudessa kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä, kirkon kaikilla tasoilla on tehtävä nyt ja jatkossa vähän enemmän. Entä jos alkaisimme toimimaan niin, että auttaisin toista toimijaa onnistumaan omassa tehtävässään? 

Teksti Arja Lusa