EI neuvotulvalle KYLLÄ yhteisille kysymyksille

0
430

Miten viestiä, jos tavoitteena on toisen ihmisen ajattelun tai toiminnan muutos? Miten muutoksen saisi parhaiten itämään? Oikotietä viestin perille saamiseen ei ole. Se vaatii aikaa ja läsnäoloa.

Nuoriso- ja diakoniatyön ammattilaiset törmäävät työssään vaativiin vuorovaikutustilanteisiin. Nuorten ongelmat ovat monisyisiä ja diakonian asiakkaiden arki on usein pahasti solmussa. Miten työntekijät saisivat viestinsä parhaiten perille ja millaisia kohtaamisten pitäisi olla, että apua tarvitseva saisi tarvitsemaansa tukea?

Apulaisprofessori ja kliinisen psykologian dosentti Virpi-Liisa Kykyri sanoo, että kohtaamista ei pitäisi koskaan aloittaa tiedonjakelulla. Ensin vaihdetaan kuulumisia ja keskitytään rauhassa kontaktin rakentamiseen, tutustumiseen ja läsnäoloon. Työntekijän kannattaa osoittaa kiinnostusta siihen, millaisia kysymyksiä toisella on mielessä.

– Olisi hyvä löytää ainakin yksi yhteinen kysymys, johon voidaan tarttua yhdessä. Ihmismieli toimii siten, että liitämme uusia asioita helpommin vanhaan tietoon kuin korvaamme vanhan kokonaan uudella. Jos haluamme tarjota uutta informaatiota, jonka tavoitteena on ajattelun tai toimintatapojen muutos, meidän kannattaisi kysyä, mitä ihminen jo tietää kyseisestä aihealueesta.

Psykologinen turvallisuus rakentuu hitaasti

Näin etenemällä ihmiselle alkaa vähitellen rakentua omakohtainen suhde ja motivaatio käsiteltäviin asioihin.

– Hän alkaa itse miettiä, mitä haluaisi tietää ja mitä hänen tarvitsisi tietää. Hän alkaa ajatella, miten tieto sopii aiempaan ja mitä tämä kaikki tarkoittaa hänen elämälleen, Kykyri kuvaa.

Uusien ajattelu- ja toimintatapojen perille saaminen ei ole hokkuspokkustemppu. Se vaatii aikaa ja läsnäoloa.

– Vuorovaikutustilanteessa pitää olla turvallinen ilmapiiri. Jokainen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi arvostetulla tavalla. Ihminen pitää löytää sieltä, missä hän on. Se vaatii ammattitaitoa työntekijältä.

Onnistuneen kohtaamisen selkäranka on psykologinen turvallisuus. Ollaan läsnä tässä ja nyt. Viestitään, että arvostetaan toisen näkemystä ja halutaan ymmärtää sitä paremmin. Kiirettä ei ole ja kohtaamisessa on rauhallinen tunnelma.

– Vaikka aikaa olisi vain 30 minuuttia, rakennetaan kohtaaminen kiireettömäksi. Silloin välittyy läsnäolo, joka viestii aidosta kiinnostuksesta ja rinnalla kulkemisesta.

Tämä ei toimi

Vuorovaikutustilanne voi epäonnistua juuri kiireen takia. Ihminen aistii herkästi, että toisella ei ole aikaa kuunnella. Näin käy etenkin silloin, jos neuvominen alkaa liian nopeasti.

– Aina pitäisi malttaa hakea niitä yhteisiä kysymyksiä ja lähteä pohtimaan tilannetta sitä kautta. Yläviistosta annettu neuvonta, sormen heristäminen ja moralisointi eivät toimi, Kykyri sanoo.

Ihmismieli ei antaudu mielellään myöskään suostuttelulle. Huomaamme herkästi, jos itsemääräämisoikeuttamme halutaan kaventaa.

– Suostuttelu voi nostaa karvat pystyyn. Se myös uhkaa vapautta ilmaista mielipiteitä. Suostuttelun kohteena olevasta ihmisestä voi jopa tuntua, että häntä yritetään huijata.

Ennemmin vierekkäin kuin vastakkain

Kykyri kehottaa kiinnittämään huomiota vuorovaikutuksen sanattomaan viestintään. Sen tulkitseminen ei ole aina helppoa ja vaatii kykyä aistia ja arvioida kokonaisuutta.

– Nuoret saattavat katsoa alas eivätkä silmiin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuori ei olisi kuulolla. Nuori voi kääntää jopa selkänsä ja kuunnella silti. Aikuiset toimivat useimmiten toisin. He pitävät julkisivua ja näyttävät kuuntelevan, vaikka niin ei olisi.

Kykyri ehdottaa, että työntekijä voi asettua kohtaamisessa mieluummin vierekkäin kuin vastakkain. Siis ihan fyysisesti. Se voi vahvistaa tunnetta aidosta kiinnostuksesta ja tuoda rentoutta keskusteluun.

– Ja monelle nuorelle vierekkäin oleminen voi olla helpotus, jos silmiin katsominen on vaikeaa.

Joskus menee pieleen

Aina välillä kohtaamiset menevät hyvästä yrityksestä huolimatta pieleen. Yhteyttä ei synny ja molemmat osapuolet kokevat epäonnistuneensa. Kykyri tarjoaa näihin tilanteisiin lohdullista näkökulmaa. Me kaikki olemme vain ihmisiä ja teemme virheitä. Tärkeintä on hyvä tahto ja tarkoitus sekä halu korjata asiat.

– Pieleen mennyt kohtaaminen ei ole katastrofi. Siinä voi olla aineksia hyvään, josta voi syntyä työskentelyä edistäviä keinoja. Pieleen menossa tarjoutuu mahdollisuus tilanteen korjaamiseen. Työntekijä voi sanoa, että nyt huomasin lähteneeni ihan väärin liikkeelle. Olen pahoillani. Voidaanko aloittaa uudelleen?

Epäonnistunut vuorovaikutustilanne on eri asia kuin huono kohtelu. Jälkimmäinen on Kykyrin mukaan aina vaurioittavaa. Ihmisen kokemuksen mitätöinti tai viestiminen, että hän ei kelpaa sellaisena kuin on, on huonoa kohtelua.

Kestääkö työntekijä?

– Hankala asia on myös, jos asiakas kokee, että hän ei pysty kertomaan vaikeista tai traumaattisista kokemuksista. Hän saattaa ajatella, että tuokaan ihminen ei kestä sitä, mitä minulle on tapahtunut, Kykyri jatkaa.

Kokenutkin työntekijä voi joutua tilanteeseen, jota ei ole osannut odottaa. Vastaan voi tulla niin järkyttäviä ihmiskohtaloita, että työntekijä kokee tulleensa yllätetyksi. Kykyrin mukaan työntekijän kannattaa pyrkiä lisäämään omaa itsetuntemustaan pohtimalla, millaiset asiat itselle voisivat olla vaikeita kohdata ja millaiset tavat rauhoittaa itseä voisivat olla hyödyllisiä.

– Näin on ennalta varautunut ja käytössä on itselle toimivia keinoja, jolloin asiakkaalle pystyy paremmin viestimään, että on ok ja tärkeää kertoa vaikeistakin kokemuksista. Myös työnohjaus on hyvä tuki, jos työhön liittyy sijaistraumatisoitumiselle altistavia tilanteita.

”Kohtaamista rakennetaan keskustelemalla yhdessä muun muassa siitä, mitkä asiat haittaavat ja mitkä tukevat muutoksen toteuttamista.”

”Pienikin elämänmuutos on ison työn takana”

Motivoiva haastattelu on vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään löytämään ja vahvistamaan motivaatiota elämäntapamuutokseen. Se voi helpottaa myös työntekijän viestien perille saamista vuorovaikutustilanteessa.

Peliriippuvainen tietää, että ei pitäisi, mutta pelaa silti. Koulusta lintsaava nuori jää sänkyyn, vaikka tiedostaa seuraukset. Väsynyt heittää maksumuistutuksen sivuun, vaikka näkee pinon vain kasvavan.

Miten pitäisi viestiä ja keskustella, että ihminen lähtisi muuttamaan toimintatapojaan?

– Tiedonpuutteesta ei ole kyse, vaan ennemminkin siitä, että pienikin elämänmuutos on usein ison työn takana. Siksi muutoksen aikaansaamisen takana on muita kysymyksiä kuin tiedon määrä. Esimerkiksi motivoiva haastattelu voi auttaa muutoksen tekemisessä, Virpi-Liisa Kykyri sanoo.

Mielekäs toiminta avuksi

Motivoiva haastattelu voi toimia myös työntekijälle keinona saada asiakkaan hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävä viesti paremmin perille. Siinä ihmistä rohkaistaan tutkimaan itse omaa motivaatiotaan.

– Kohtaamista rakennetaan keskustelemalla yhdessä muun muassa siitä, mitkä asiat haittaavat ja mitkä tukevat muutoksen toteuttamista. 

Erityisesti lasten ja nuorten kanssa viestimistä voi sujuvoittaa mielekäs toiminta, jonka lomassa keskustelua käydään vähitellen.

– Esimerkiksi pelaaminen, piirtäminen tai uloslähteminen voi auttaa yhteyden syntymiseen ja viestien perille saamiseen. Ja kyllä aikuisenkin kanssa voi lähteä kävelylle.


Motivoivan haastattelun menetelmät

Avoimet kysymykset. Tarkoituksena on saada ihminen ajattelemaan aktiivisesti sekä saada selville, mitä hän ajattelee. Avoimet kysymykset alkavat yleensä sanoilla mitä, miten, miksi, kuinka ja kerro. Tavoite on, että vastaaja puhuu enemmän kuin ammattilainen.

Reflektoiva eli heijastava kuuntelu. Tehokas keino viestittää ihmiselle, että häntä todella kuunnellaan. Yhteenvedot ovat osa heijastavaa kuuntelua. Niiden tarkoitus on koota keskeisin siitä, mitä ammattilainen on kuullut ja ymmärtänyt. Samalla ihmisellä on mahdollisuus vielä korjata ja täydentää kertomaansa. Tärkeää on myös kuunnella tarkkaan, mitä myönteistä ihminen tulee sanoneeksi toiminnastaan tai itsestään. Motivoivaan haastatteluun kuuluu kärsivällisyys odottaa ihmisen itseään motivoivia lauseita ja vahvistaa tätä puhetta.

Suunnitelman tekeminen. Pyritään siihen, että keskustelun päätyttyä ihmisellä on konkreettinen suunnitelma elämäntapamuutoksesta ja sen välietapit päätettyinä. Itse tehty suunnitelma sopii ihmisen omiin arvoihin, tarpeisiin, tavoitteisiin ja resursseihin ja on siksi yleensä toteuttamiskelpoinen. Ihmiset motivoituvat siinä tahdissa, kun se on heille mahdollista. Sitä ei voi kiirehtiä.

Lähde ja lisätietoa: kaypahoito.fi

Teksti Tiina Usvajoki | Kuva Elina Paavola / KUVATIIMI, Pexels / David Brown