Eri henkilöt ja tahot ovat tulkinneet uskonnonvapauslakia viime vuosina hyvinkin värikkäästi. Dinon uusi juttusarja käsittelee kirkon työntekijän uskonnonvapautta ja hengellistä identiteettiä työn eri näkökulmista.
Tässä lehdessä kaksi kokenutta kirkon työntekijää, Hausjärven seurakunnan perhediakoni Päivi Kantonen ja Riihimäen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Heli Vehmas pohtivat erityisesti koulujen aamunavauksia hengellisen työn työntekijän näkökulmasta. Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksiköstä kommentoi pohdintoja.
Laitoshartaudet ja aamunavaukset
Heli: Seurakunta pitää kaikilla yläkouluilla aamunavauksen kerran viikossa, alakouluilla joka toinen viikko tai kerran kuussa. Käyn kuukausittain yhdellä alakoululla pitämässä lattiakuvien avulla uskontotunnin valitsemallani teemalla. 👍
Päivi: Hausjärven kouluilla ei saa enää pitää seurakunnan aamunavauksia, lähinnä on pääsiäis- ja joulukirkot ja toki muuta yhteistyötä. Kun siirryin nuorisotyöstä diakoniatyöhön, tuli aamunavausten tilalle hartaudet eri asumisyksiköissä, piireissä ja perhetyössä.
Jarmo: Hyvät yhteistyösuhteet kantavat hyvää hedelmää. Luottamuksen rakentaminen on yhteistyön perusta. Kun toteutetaan ”ykköskoria” eli koulun uskonnonopetusta, on tärkeää liittyä koulun opetussuunnitelmaan ja opetuksen tavoitteisiin. 💕
Villi viidakko!
Päivi: Kun pari vuotta sitten tuli voimakas uskontokeskustelu, koulut laittoivat heti kaikki liinat kiinni seurakunnan suhteen. Meillä on sivistystoimen kanssa tehty neljän korin sopimukset, mutta käytäntö on silti kirjavaa. Moni asia riippuu siitä, kuka on opettajana. Jos koulu- tai laitosmaailmassa on työssä joku tavalla tai toisella uskonnon herkistämä, yhteistyö muuttuu ihan erilaiseksi. 😗
Heli: Meillä ei ole vielä tehty sitä sopimusta, koska asiaa valmistellut työntekijä vaihtui ja sitten sivistystoimenjohtaja vaihtui. Sopimuspohjaehdotus on tehty, mutta ei vielä käsitelty yhdessä. Tällä hetkellä täällä on ihan villi viidakko aamunavausten suhteen. Joillakin kouluilla voi muuttua viikoittain se, millaisia aamunavauksia siellä saa pitää. Yhdessä yläkoulussa ei saa puhua mitään Jeesuksesta eikä soittaa hengellistä musiikkia, kun taas toisessa saa puhua ja soittaa mitä haluaa. Meillä koulut ilmoittavat nämä rajat itse.
Jarmo: Paikallista sopimista kuntatasolla kannattaa tavoitella. On uskomaton tilanne, että pelisäännöt saattavat muuttua joka viikko! Tällaisen tilanteen voisi sopivassa kohtaa ottaa johtajien kesken puheeksi. Näytetään joka tapauksessa me kirkon yhteisöinä mallia yhteisiin pelisääntöihin sitoutumisesta.
Päivi: Samaa mieltä. Siinä on joku piilotettu arvo, että seurakunta kutsutaan. Yleishumaaneista asioista voi puhua kuka vaan, mutta meillä on myös ihan oma juttu kerrottavana. Seurakunta on haluttu kumppani ja moni ymmärtää, että meidän osaamisemme on korkealaatuista, myös erilaisten ryhmien kohtaamisessa.
Heli: Saa puhua arvoista ja lähimmäisenrakkaudesta. Vaatii toki itseltä työtä, ettei vahingossa lipsauta mitään, vaan miettii vuorosanat tarkkaan. Se alkaa sujua, kun sitä tarpeeksi tekee. Meillä on vahva jalansija kouluissa mm. aamunavauksien, ryhmäytysten ja koulukummitoiminnan suhteen. Menetelmiämme arvostetaan. Uskon, että kun saadaan yhteiset säännöt selviksi, saadaan paljon hyvää aikaan. ❣
Päivi: Kyllä tämä on niin syvää suomalaista kulttuuriperimää, että jäisi iso kolo, jos seurakunnat kokonaan jäisivät kouluista pois. Moni taho onkin vetämässä vähän takaisinpäin, että tulkaa ja tehkää, meille sopii oikein hyvin.
Jarmo: Seurakuntien tekemään työhön luotetaan yleisesti ja sitä arvostetaan. Hyvin hoidettu päiväkoti- ja kouluyhteistyö tekee työntekijät lapsille ja nuorille tutuiksi ja madaltaa kynnystä tulla mukaan seurakunnan omaan toimintaan. Voi myös olla, että omia juuria arvostetaan tulevaisuudessa yhä enemmän. ☺
Päivi: Korvaavan toiminnan järjestäminen tuntuu olevan kouluille välillä ylitsepääsemätöntä. Jos seurakunta tuo koululle jonkun hienon konsertin, on vaikeaa järjestää mitään vastaavaa. Kyllähän meillä “ohjelmatoimistona” on valtavan hieno repertuaari.
Haasteita
Heli: Kerran menin pitämään aamunavausta ja kukaan ei ollut valmistellut et-oppilaille korvaavaa ohjelmaa. Minulla olikin mukana katsomuskasvatuksellinen juttu, joten valitsimme vain virren tilalle laulun. Lopuksi toivotin kaikille hyvää joulua. Yksi opettaja tuli sanomaan, että tulikohan nyt paha mieli niille lapsille, jotka eivät vietä joulua. ⛄
Päivi: Tämä kulttuuri, että ei sanota mitään, ettei vaan loukattaisi ketään, on kyllä tuhoon tuomittu. On ollut tilanne, jossa yhden perheen takia pari sataa muuta lasta ei enää päässyt kirkkoon joulujuhlaan. Demokratia toimii tässä asiassa niin, että jos vähemmistö vastustaa, sen mukaan mennään.
Jarmo: Suomessa pieni piiri uskontokriitikkoja tehtailee mielellään valituksia koulujen ja päiväkotien toiminnasta. Valitusten pelossa saatetaan yhteistyötä seurakunnan kanssa rajata heppoisin perustein. Kun tulevaisuudessa uskonnon rooli ja paikka joka tapauksessa tulee elämään, parasta tulevaisuustyötä on se, että yhteistyötä vaalitaan ammatillisesti ja johdonmukaisesti.
Kouluyhteistyön merkitys
Päivi: Jos emme kirkkona tai yhteiskuntana opeta juuriamme, mihin ihmiset voivat lapsensa kasvattaa? Jos lapsi voi itse valita maailmasta kaiken eikä ole mitään arvojärjestelmiä, mistä hän oppii ja mihin kiinnittyy? Minua on aina ärsyttänyt, miksi uskominen on muka maailman pahinta. Maailmassa on aika monta muutakin kipukohtaa. Jos ei ymmärrä edes oman maan uskontoa, miten voi suhtautua muihin uskontoihin? Viekö se maailmaa huonompaan suuntaan, jos puhutaan uskosta, rauhasta, armosta ja rakkaudesta? 😮
Heli: Hallitukselta ja Kirkkohallitukselta tulevat suurimmat linjaukset, joiden kanssa meidän pitää elää ja löytää tie miten edetä. Me elämme kuitenkin aika turvattomassa ajassa ja silloin kirkon pitää iskeä. *naurua* 😄😄
Päivi: Niin, koska meillä on se vahva tuki. Joku sanoi, että juoksuhaudoissa ei ole ateisteja. Meidän pitää olla vahvoina tuomassa toivoa ja luottamusta, että tästä selvitään yhdessä.
Jarmo: Kouluyhteistyö on arvokasta myös siksi, että yhä harvemmat lapset ja nuoret saavat kodeissaan tietoa ja kosketusta kristinuskon aarteisiin. Eikä yhdelläkään lapsella tai nuorella ole liikaa turvallisia, luotettavia ja heistä kiinnostuneita aikuisia.
Teksti Tiina Heiskanen | Kuva Pexels Cottonbro Studio
