DTL:n uusi puheenjohtaja Tiina Haukijärvi haluaa puolustaa ammattikuntansa oikeuksia. – Yksin olemme heikkoja kuin lumihiutaleet, mutta yhdessä voimme pysäyttää liikenteen, kuuluu puheenjohtajan motto.
Tiina Haukijärvi kokee tehtäväkseen vahvistaa diakoniatyöntekijöiden ääntä kirkossa ja myös kirkon ulkopuolella. Hän kertoo liiton saavan innostuneen, diplomaattisen ja jalat maassa olevan puheenjohtajan, jolla on työkokemusta eri kokoisista seurakunnista kaupungista maaseudulle.
– Ymmärrän, että työtä tehdään monenlaisissa todellisuuksissa, jotka ovat yhtä tosia ja yhtä tärkeitä: maaseudulla, kaupungeissa, nukkumalähiöissä, saaristossa ja rajaseudulla. Isoissa tiimeissä, työparina ja seurakunnan ainoana. Tämä moninaisuus ja työn rikkaus toimii minulle lähtökohtana puheenjohtajuuteen, Haukijärvi pohtii.
Työkokemusta ja opintoja
Haukijärvi toimi johtavana diakoniatyöntekijänä Mäntsälässä, mistä hän siirtyi asiakkuusvastaavaksi Stadin safkaan Helsinkiin. Viime vuodet ovat kuluneet myös opiskelujen parissa.
– YAMK-opinnot aloitin Diakissa syksyllä 2020 ja valmistuin sieltä keväällä 2022. Loppuvuodesta 2021 minulle soitettiin Helsingin seurakuntayhtymästä ja pyydettiin sijaiseksi asiakkuusvastaavan tehtävään Stadin safkalle. Lähdin kevääksi 2022 sinne töihin ja palasin kesällä 2022 takaisin Mäntsälään, kun YT-neuvottelujen vuoksi määräaikaisia tehtäviä ei jatkettu.
– Stadin safkalle tarvittiin kuitenkin uudestaan sijaista samoihin hommiin vuodeksi 2023, ja koska en tätä varten saanut enää virkavapaata, irtisanouduin virastani Mäntsälässä ja siirryin tammikuussa 2023 takaisin Stadin safkalle ruoka-avun kehittämisen pariin, Haukijärvi kertoo.
Kritiikkiä rekrytointitavoille
Kirkon rekrytointipolitiikka sekä mietityttää tuoretta puheenjohtajaa että haastaa toimimaan.
– Tällä hetkellä kirkossamme on haasteita saada rekrytoitua vakituisiin virkoihin työntekijöitä, sijaisuuksista puhumattakaan. Rekrytointi-ilmoitukset ovat usein vajavaisia ja tarjolla on laajoja, erityistä asiantuntijuutta ja soveltamiskykyä vaativia tehtäviä pienellä palkalla.
– Diakoniatyöntekijän vähimmäispalkan tulisi olla valtakunnallisesti vähintään vaativuusryhmässä 503. Palkkaus ei ole kuitenkaan ainoa asia, johon työnantajan tulisi tässä hetkessä kiinnittää huomionsa. Haluan vaikuttaa siihen, että saisimme yhä jatkossa hakijoita diakonian virkoihin. Myös nuorista työntekijöistä kannattaisi olla kiinnostunut kirkossa, Haukijärvi toteaa.
Toinen asia, johon Haukijärvi haluaisi vaikuttaa, on YAMK-koulutettujen diakoniatyöntekijöiden tukeminen. Hänestä on surullista, että kirkossa ei tunnisteta ja tunnusteta työntekijöiden osaamista tarpeeksi.
– Toivoisin, että jatkokouluttautuminen voisi avata uudenlaisia ovia ja mahdollisuuksia kirkossa työpaikkana myös diakoniatyöntekijälle. Haluaisin yhdessä löytää välineitä siihen, kuinka sanoittaa YAMK-koulutettujen osaamista niin, että se osattaisiin ottaa huomioon, kun kirkossa rekrytoidaan työntekijöitä asiantuntijatehtäviin.
Pieni liitto: haaste ja vahvuus
Puheenjohtajakauden alussa Haukijärvi sanoo opettelevansa hahmottamaan rooliaan liitossa ja kirkastaneensa itselleen liiton tehtäviä. Liiton kuuluu valvoa jäsenistönsä ammatillisia, palkkauksellisia, sosiaalisia, koulutuksellisia ja yhteiskunnallisia etuja. Edistää heidän ammattitaitonsa kehittymistä, lisätä jäsenten yhteenkuuluvuutta, arvostusta ja työn tunnettavuutta sekä edistää diakonian ja kasvatustyön kehittämistä Suomessa.
– Ensimmäisiä tehtäviä on ollut puheenjohtajan tehtävään perehtyminen ja käytännön asioiden hoitaminen ja opetteleminen. Olen sovitellut hallitustyöskentelyä, työvaliokunnan kokouksia ja seminaareja kalenteriini.
– Olen päässyt verkostoitumaan myös KNT:n, Suomen Kanttori-urkuriliiton, Suomen kirkon pappisliiton ja Suomen teologiliiton puheenjohtajien kanssa.
Haukijärvi on iloinnut saamastaan tuesta liiton työntekijätiimiltä ja edelliseltä puheenjohtajalta. Hän näkee pienen liiton isoissa rattaissa sekä haasteena että vahvuutena.
– Liiton käynnistämien D-day-konseptien kautta diakoniatyö on saanut valtakunnallisesti upeaa näkyvyyttä. Jokainen seurakunta ja diakoniatyöntekijä on voinut liittyä tapahtumaan paikallisella tavalla ja kullekin sopivilla resursseilla. On tärkeää, että meillä on liitto juuri meitä varten, Haukijärvi iloitsee.
”Nykytaiteessa näen diakoniatyön luonteen”
Vastapainona työlle Tiina Haukijärvellä on selkeät suunnitelmat ja toteutustavat. Perheen, mökkeilyn ja hiljaisuuden retriittien lisäksi hän hoitaa itseään nykytaiteen parissa.
– Herään henkiin, kun saan hylätä reppuni ja puhelimeni lukkokaappiin ja kadota yksin Kiasman käytäville. Nykytaiteessa näen diakoniatyön luonteen. Kaaosta ja käsittämättömyyksiä toisinaan kehyksiin rajattuina, toisinaan tunkeutuen niistä ulos. Äänimaisemia, säriseviä videoinstallaatioita, joiden edessä olen hiljaa ja ihmettelen. Vapaudun siinä hetkessä kun ymmärrän, että minun ei tarvitse yrittää ymmärtää. Voin ja saan vain kokea ja olla läsnä.
Teksti Eliisa Ala-Kuusisto | Kuva Mikko Saari
